perjantai 10. elokuuta 2018

Oma pakkomielle

Vai onko se sitä?! Nimittäin mulla on sellainen tapa, että mun pitää aina pukea tytöt samanlaisiksi. Kuukaudessa on aika vähän päiviä jolloin heillä ei oo ollut samanlaiset vaatteet päällä. Mutta onko se pakkomielle, tapa vai mikä?!? Lapset tykkäävät itse siitä, että heillä on samanlaiset vai ovatko he vain tottuneet siihen. Usein kun pikkusisko ei halua laittaa mitään vaatteitä päällensä saa hänet pukemaan kun sanoo, että laita samanlaiset kuin siskolla. Sitten taas välillä kun oon pukenut pikkusiskon ensin menee isosisko hakemaan itse vaatteet ja valkkaa samanlaiset. 
Mun on tosi vaikeeta ostaa vain toiselle jotain, jos toisellekkin on saatavilla. Mutta sitten taas just ostin isosiskolle alesta t-paitoja ja niitä ei ollut pikkusiskon koossa niin ei tehnyt tiukkaa ostaa. 
Oon tässä alkanut miettiä, että mahtavatko he vanhempana inhota mua tän asian vuoksi. Toisaalta he ovat vielä niin pieniä, että heillä on hyvin aikaa pukeutua eri tavoin vielä. Myöskin meillä jos lapset sanovat, etteivät juuri jotakin sinä päivänä halua, niin en pakota. Jos sattuu olemaan niin, että mennään juhliin niin on vähän eri juttu, varsinkin jos olen päättänyt, että jotku tietyt vaatteet laitetaan. 
Meillä on isomman kanssa välillä jo tullut kriisi siitä, kun hänellä ei ole jotakin samanlaista kuin pienemmällä. Tai sitten hänen pieneksi menneitä on siirretty pienemmälle ja sitten ei olekaan samanlaista hänelle. Tässä hetki sitten löysin alesta pikkuselle aivan ihant glitter sandaalit ja isommalle tuli siitä kyllä paha mieli, vaikka kuinka yritin selittää, että olisin hänellekkin ostanut jos vain olisi kokoa ollut. Onneksi siihen pahaan mieleen ei mennyt kuin yksi ilta. Mutta sitten mietin, että olenko opettanut itse heidät siihen, että aina molemmilla on samanlaiset. Osaksi varmasti olenkin. Mutta siitä olen iloinen, että tosi pienellä pahalla mielellä ja joskus voi tulla pieni itkukin, aina näistä selvitään. Koskaan ei ole mitään isoa raivaria tullut. Mielestäni meidän lapset on muutenkin sellaisia jotka sopeutuvat aika hyvin kaikkeen ja tietävät jos jotakin eivät saa, ei sen takia kannata alkaa riehumaan. Tai no pienin yrittää kyllä välillä vielä sitäkin keinoa.. 
Osaksi varmaan tämä samanlaiseksi pukeminen tulee siitä, että rakastan kauniita lastenvaatteita ja minusta se vain on kaunista, että molempien vaatteet mätsäävät toisiinsa. Välillä siis heillä voi olla vaikka samanlaiset tunikat yms., mutta eri väreissä. 

Tää on vaan kumnmallista, että välillä mua voi ahdistaa se, että puen heidät samallalailla. Mutta sitten taas en kauhean usein osaa laittaa erilaisiakaan heille päälle. Mutta en mä sitten myöskään tiiä onko tää heille ahdistavaa vai ajattenko mä vain liikaa?!

Niin ja viime talvena hei, lapsilla oli erilaiset toppapuvut. Mutta täksi talveksi on sitten samanlaiset. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti