Nimittäin se kuuluisa imetys. Kirjoitin pikkuisosiskon kohdalla jo mun imetys jutuista, löytyy täältä. Silloin maitoa ei minulla riittänyt niin kauan kuin olisin halunnut ja jouduin turvautumaan pulloon. Häpesin välillä syöttää julkisilla paikoilla lastani, koska se pullo nyt vaan on välillä ihan kamala asia joillekkin tai siitä on ehkä tehty sellainen. Tai minusta tuntuu, että siitä on tehty asia jota ei nyt vaan saisi antaa lapselle, koska pitää imettää. Pikkuisosiskon aikaan minusta tuntui, että imetys oli muutenkin kaikessa pinnalla somessa, lehdissä ja tv:ssä. Ja vain imetys oli tietty se paras ratkaisu vauvan ruokintaan.
Nyt pikkusiskon ollessa 8,5 kuukautta minulla tulee edelleen maitoa ja imetän edelleen. Toki tunnustan, että myös korviketta on silloin tällöin saanut, jotta minullakkin on ollut mahdollisuus poistua kotoa pieniksi hetkiksi. Voin vain sanoa, että kyllähän musta on nyt tuntunut hyvälle kun olen "onnistunut" imetyksessä. Mutta kuitenkin minä itse uskon, että imetykseen vaikuttaa paljon enemmän asioita kuin vain äidin oma halu imettämiseen. Mitenkään en voi olla varma asiasta joten mitään faktatietoa en tässä kirjoita. Vain omaa kokemustani.
Pikkuisosiskon kohdalla olin alle vuosi sitten syönyt maidon nousun estämis lääkkeen, jotta maitoa ei alkaisi tulemaan esikoisen kohdalla. Pikkuisosisko söi kolmen neljän tunnin välein, mutta ei koskaan viihtynyt rinnalla kauempaa kuin syömisen. Suuttui jos väkisin tyrkytti tai yrittii lohduttaa tissillä. Rintaraivareista selvittiin. Mutta sitten oltiinkin itkuisia vajaan viikon ja kun sai pullosta maitoa itkut loppui siihen. Reilun parin viikon ajan yritin imettää ja antaa lisämaitoa molempia, toimi hetken, mutta ei sitä maitoa vaan tullut minulta. Kun päädyttiin antamaan vain pullosta ei minun rintani olleet koskaan sen jälkeen arat tai sen oloisetkaan että olisin lopettanut imettämisen, eli sitä maitoa ei vain enää noussut rintoihin.
Pikkusisko taas on alusta saakka viihtynyt rinnalla pitkiä aikoja ja ensimmäisinä kuukausina nukkui välillä tissi suussa ja lohdutukseenkin on käynyt. Ja nyt vaikka 8,5 kuukauden iässä imetän epäsäännöllisin ajoin, maitoa tulee ja välillä liikaakin. Eikä tulisi kuuloonkaan että siirryttäisiin vain pelkkään pulloon, sillä minä en kestäisi sitä kipua tisseissä.
Itse uskon, että siihen imettämiseen tosiaan vaikuttaa muutkin asiat kuin äidin oma halu siihen. Uskon, että erilaiset lääkkeet voivat vaikuttaa vielä pitkän ajankin kuluttua. Sekä se miten vauva itse edesauttaa asiaa, viihtyykö tissillä vai ei. Sekä oma stressitila ja kaikki muut asiat mitkä nyt vaan vaikuttaa äidin tunteisiin. Sekä kaikki vaan ei pysty vaikka haluaisi syystä tai toisesta.
Itse olisin toivonut pikkuisosiskon kohdalla, etten olisi tuntenut häpeää pullosta. Toivoisin ettei kukaan katso kieroon äitiä joka syöttää lastaan, syöttää se sitä mistä tahansa. Se äiti vaan pitää huolta omasta rakkaasta lapsestaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti