Minulla on ollut mielessä monta juttua, joita voisin postailla, mutta sitten kun on aikaa pää on ihan tyhjä kaikesta. Minulla on viime päivinä ollut kamala stressi tila, enkä edes oikein tiedä mistä se lopulta johtuu. Tuntuu, että päivät valuu ohitse ja mitään ei ehdi tekemään,mistään ei ehdi nauttimaan tarpeeksi. Mutta, sitä se kai on pikkulapsiperheessä. Itse muistan lapsuuteni, siitä kun oli jotenkin kiireetöntä ja leikittiin ulkona pitkiä aikoja, kesällä tehtiin uimarannalle retkiä sekä talvella pulkkamäkeen tai hiihtämään. Ja nyt nykypäivänä tuntuu, ettei mitään sellaista ehdi tekemään jos ei kirjoita kalenteriin ylös. Sekä välillä tuntuu, kun ollaan jossakin, että koko ajan jommalla kummalla vanhemmista on kiire takaisin kotiin. Tätä se kai vaan on nykypäivä.
Oli ihanaa kun alkoi kesäloma eikä ollut hetkeen aikatauluja. Toisaalta tämä kesä taas oli meidän perheessä uuden alku, vauva-arki. Tuntuu, että kesä meni hujauksessa pienen vauva kuplan sisällä. Syksyn arkeakin ehdittiin jo kaipailla ennen kuin se alkoi. Nyt ollaan menty tätä arkea reilu kuukausi ja tuntuu, että koko ajan on menoa ja meininkiä. Isommat lapset ovat maanantaista keskiviikkoon kerhossa aamupäivät ja se onkin välillä sellaista kuskaamista, että huhhuh.. Mutta mukavaa kun he saavat toimintaa ja oppivat olemaan muiden kanssa. Tosin tänä syksynä kerhoryhmä on todella pieni täällä maalla. Ja kun koittaa torstai, haluaisi äiti jo huokaista ja viettää kotona päivän, mutta meidän lapset tietää, että on perhekerho päivä ja tahtovat sinne useasti. Joten ei siinä yleensä jää kuin perjantai vapaaksi. Silloin useasti on taas äidin kohokohta kun ollaan sovittu muiden äitien kanssa treffit. Lapset pääsevät leikkimään yhdessä ja aikuiset juttelemaan. Meidän lapsilla onkin aika tiivis kaveriryhmä, mikä on kyllä mukavaa ja jokaisella on niitä tärkeitä ystäviä monta. Ei yhtä parasta vaan monta. Itse kun toivon, että mahdollisimman kauan pysyisi käsite paras ystäväni poissa. Mielestäni on kurjaa jos viisivuotiaana sinulla on jo se paras kaveri ja sen saapuessa, kaikki muut kaverit unohtuvat tai eivät mahdu leikkiin. Sunnuntai illat me vietämmekin erilaisin kokoonpanoin uimahallilla. Molemmat tytöt käyvät vesitaiturit ryhmissä, pienempi aloitti tänä syksynä. Hän ei vielä ole ihan päässyt sisälle siihen vielä, kun taas isompi nauttii kun pääsee sinne. Hän tosiaan on jo käynyt kaksi vuotta siellä, joten se on sellainen hänen harrastuksensa. Ja itse ohjaan vesiralleja sillä välin kun omat on toisessa altaassa oppimassa. Vauvalla alkaa ensi kuussa vauvauinti, joten sitten hänellä on lauantaisin oma uintivuoro. Vaikka meidän lapsilla on vähän harrastuksia, yksi jokaisella tuntuu, että silti on paljon kaikkea. Mutta toisaalta taas välillä on niitä päiviä kun ollaan vaan kotona ja nautitaan, tehdään juuri sitä mitä silloin halutaan. Enkä edes tiedä mitä mä tälläkin kirjoituksella hain, kunhan nyt päästelin suurimmat höyryt pihalle. :D
