Syvä hiljaisuus vallannut pitkään. No mitäs meille kuuluu? Hvyäähän meille kuuluu. Ollaan viihdytty uudessa kodissa. Mutta koko syksyn ja taas alku kevään meidän perheessä on aika ajoin vieraillut erilaisia tauteja, kuumetta, silmätulehdusta, nuhaa, kuumetta, oksennustautia... Ja eipä siinä sitten enää paljon ole muuta jaksanut. Syksyllä isompi tytöistä aloitti seurakunnan kerhon, jossa hän käy kolmena päivänä viikossa aamupäivät ja tän lisäksi olis vielä yhtenä aamupäivän aina perhekerho, jonne isosisko usein tahtoisi pikkusiskon viedä, jotta hänkin pääsee kerhoon. :) Meillä on täällä tai minä saa kunnian kuulua vielä mahtavaan kotiäitiporukkaan ja me nähdään aina sovitusti missä milloinkin. Jää tää porukka on kyllä ihan mahtava voimavara arkeen, rento porukka jossa lapset ja aikuiset voi viettää ja tehdä mitä milloinkin yhdessä. Sekä illat ja viikonloput vietän vaatekutsujen parissa. On ihanaa olla etuoikeutettu ja päästä toisten koteihin esittelemään ekologisesti ja eettisesti tuotettuja Silverjungle vaatteita.
Mut, hei ollaan me silti ehditty tän kaiken lisäksi nauttia talvesta, kun se vihdoin ja viimein alkoi. Sekä saatu pikkuhiljaa uusi koti näyttämään omalta. Voisin tässä vaikka joku päivä vähän raottaa, miltä se tyttöjen huone näyttääkään. Kun vihdoinkin tuntuu, siltä että sekin voisi olla valmis. Paitsi edelleen seinältä puuttuu taulut, kun en osaa päättää mihin seinälle ne tulisi. :)
Mut kerrankin mulla on se oma koti johon mä tykkään miettiä niitä sellasia "loppuelämän" ratkaisuja kalusteiden ym. suhteen. Toki ehtiihän noita kaikkia vielä siis muuttamaan monen monta kertaa elämän aikana kun mieli muuttuu. Mutta siis enää ei oo sellanen et mä hommaan nyt ton kaapin et tästä huoneesta sais järkevämmän vaan voi miettiä et mitä mä tähän tilaan tahtoisin. Ja mikä parasta meillä on työhuone ihan erillisessa autotallirakennuksessa, jossa myös mun varastotilat, joten kaikki se turha siis tärkeä sälä, jolle ei oo paikkaa on siellä säilössä sekä miehen kaikki ne romut. Ihanaa kun niitä ei tarvii enää katsoa kodin sisätiloissa.
Oman itseni osalta, taitaa tällä hetkellä mieleni sopukoissa käydä kovaa rakentamisen, oman aikuisen minäni löytämistä. Lie löydänkö koskaan sitä. ;D Mutta koska syksyllä otin keskustelu apua vastaan, osaan nyt taas paremmin tulkita omia voimavarojani sekä osaan tunnistaa milloin on aika ottaa itselleen enemmän omaa aikaa ja milloin pitää pysähtyä miettimään, miksi olo on juuri nyt tälläinen. Kevät on mennyt mielen osalta hyvin vakaasti. Vaikka lähestyvä esikoisen viiden vuoden syntymäpäivä on lähestymässä kovaa vauhtia kevään myötä. Viidenvuoden virstanpylväs on jotenkin sellainen ollut aina mielessäni erikoinen, vauvasta, taaperosta ja leikki-ikäisestä tulee jo viskari, viimeisiä hetkiä ennen valmistautumiseen eskariin ja koulumaailmaan, lapsesta tulee hetki hetkeltä itsenäisempi. Ja näihin hetkiin en päässyt mukaan poikani kanssa.
Isosisko juttelee tällä hetkellä hyvin usein siitä kuka on syntynyt ennen häntä ja kuka hänen jälkeensä. Hän on tajunnut tässä ettei olekaan se vanhin lapsi vaan se onkin hänen isoveljensä. Neljän vuoden ikä kun alkaa lähestyä ja kerhossa on opittu jos jonkinmoista juttua syksyn ja tämän alkukevään aikana, on ihana nähdä miten pienestä keskosesta kehittyy lapsi joka tietää jo vaikka mitä. Tuo pieninkin kun yllättää joka päivä jutuillaan ja tiedoillaan. Miten pieni ihminen tietää jo niin paljon kaikkea ja kaikesta.
Instagramin puolella meitä onkin pystynyt seurailemaan, vaikka täällä onkin hiljaista ollut. P.s. jos haluat alkaa seuraamaan meitä instassa löytyy se laura_karusellikoti. Mutta koska se on myös samalla mun henkilökohtainen insta, niin siellä täytyy pyytää lupa seuraamiselle, ja jos pyydät lupaa niin lähetä myös sähköposti karusellikoti@gmail.com tai sitten kommentoi tänne, että haluat seuraajaksi. Tällä yritän vähän plokata sitä kuka voi seurata mun kuvia musta ja mun perheen elämästä. :)
P.s. mä olisin tietty halunnut lisäillä jotakin uusia kuvia tähän, mutta kas kummaa en osaakaan ottaa uudesta puhelimesta kuvia koneelle.. Eli siis ensi kerralla vasta sitten, pitää pyytää mies opettamaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti