Laivat laivat...

Siitä on kyllä jo viikko aikaa, mutta ajattelin silti vielä jotakin turista aiheesta. Nimittänin Tall ships race:t olivat viime viikolla Turussa. Olin jo ajatellut ettei me tälläkään kertaa mennä sinne, että jos sitten seuraavalla kerralla. Mutta sitten saatiin ajatus yhtäkkiä lauantai illalla, että mennään tyttöporukalla laivoja katsomaan. Siispä mä lähdin omien tyttöjen kanssa ja äitini omiensa. :D Eli meitä oli yhteensä viisi. 

Turussa vallitsi kaunis aurinkoinen helteinen päivä ja ihanan rento fiilis. Käveltiin rauhassa jokivartta pitkin, lähdettiin forum marinumin läheltä. Tuolla on muuten ihana putiikki jossa myydään kaikkea meriaiheista, tosi kauniita juttuja. Minun olisi vähän tehnyt mieli majakkamukeja, mutten tällä kertaa vielä raaskinnut ostaa. 

Ihania kojuja oli pystytetty tall shipsien ajaksi aurajoen varrelle. Tosi kivoja juttuja olisi ollut aika monellakin myynnissä. Olin jo aiemmin ajatellut, että Kui desingin jutut olis kiva katsastaa, sisko löysikin sieltä kauniin pienen olkalaukun. Vieressä oli Klo desing tuotteita, joista itse ostinkin pieniä pussukoita. Näiden vieressä oli ihania suomalaista desingnia olevia merkkejä, jotka löytyvät myös Turku desingn Now kaupasta. Ostimme siskon kanssa myös marseille saippuoita, muutama pieni pala, jokainen eri tuoksua. Nyt vaan pitäis alkaa käyttää niitä ihan kaikkeen pesuun. :) 

Käytiin myös syömässä Turun vaakahuoneella. Ruokalista oli pienempi kuin normaalisti, mutta löysimme silti oikein maittavat kanakorit, jotka olivat oikeasti tosi herkulliset. Niin ja vaikka kaikesta muusta olenkin höpötellyt niin oli siellä niitä purjeveneitäkin. Ja oli muuten tosi hienoja, vaikka en niin veneistä ymmärräkkään. Muutama sellainen todella iso, todella mahtavan näköisiä ja hienoa nähdä läheltä livenä. Nähtiin me livenä merirosvokin, rahaa vastaan olisi saanut hänen kanssaan ottaa selfien, mutta jätettiin tällä kertaa väliin.

Rakkauden jättämät jäljet

Minulla on ollut jo pitkään kriisi omasta kropasta ja no niistä ylimääräisistä kiloista... 

Mutta nyt olen yrittänyt ajatella asiaa toiselta kantilta. Minun kropastani löytyy rakkaudesta tulleita jälkiä ja muistoja. Raskauksien tuomat ylimääräiset kilot sekä raskausarvet. Nämä jäljet ainakin nuo kilot eivät ehkä ole maailman kivoimpia, mutta ne kertovat siitä, että olen kantanut sisälläni kolme rakasta lastani. Kiloja minulle tuli jo vähän ennen esikoisen syntymääkin jo, seurausta siitä, että sain verensokerit kuntoon, diebetes kun vaikuttaa monella tapaa, jos haluat verensokerit kuntoon ja siksi otat insuliina enemmän tai ehkä tarpeen mukaan se alkaa lihottaa, kaikki kiloni siis eivät ole syötyjä kiloja. Kaikilla on niin erilainen keho, jotkut ei  liho mistään kun taas toiset lihoavat toisenkin edestä. 

Suru on monella sellainen, että ruokahalu katoaa ja kilot karisevat. Minulla ruokahalu katosi kyllä, mutta vaikka en paljoa silloin syönyt, lihosin silti. Kolmen raskauden aikana on tullut kiloja myös. Ja se kuuluisa imetys, kuluttaa kaiken minkä olet lihonnut raskausaikana. Voin kertoa ei laihduttanut vaan enemminkin lihotti minua, piti kyllä hyvin tiukasti kiinni kaikesta rasvasta mikä vaan kehossa oli. Nyt on imetys päättynyt kuopuksen kohdalla reilu viikko sitten, nyt saa nähdä vaikuttaako se mitenkään kehooni. Toki pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa ja syödä kevyemmin myös. Mutta olen ajatellut, että ainakin tämän kesän saan nauttia, eikä tarvitse olla niin tiukkapipona. 

Toisaalta tuskin olisin paljon onnellisempi jos olisin kevyempi muutaman kilon verran. Vaan se onnellisuus ja hyvä olo tulee sisältäpäin ei siitä miltä minun kehoni näyttää. Tosin halauisin tietty olla pienempi kuin nyt, ei tarvitsisi katsella niiden laihempien ihmisten katseita kun niitä suorastaan kuvottaa, miten joku ihminen on voinut päästää itsensä tähän kuntoon. Ja olisihan se liikunnankin kannalta kivempi liikuttaa vähemmän kiloja, ehkä vielä jonakin päivänä tai sitten ei. En aio ottaa nyt stressiä painostani enää, tai siis yritän olla ottamatta. ;D 

Nyt haluan nauttia tästä hetkestä ja perheestä, ihanista lapsistani ja miehestäni ja ystävistäni. Nauttia tästä hetkestä, tehdään tästä niin kiva kesä kun vaan osataan. :)

P.s. mun ystäväni joka on myös mun pt :), kertoi eilen jo katsoneensa valmiiksi mihin jumppiin mennään syksyllä, joten sekin puoli on jo kunnossa. :) Ihanaa kun ei tarvitse nähdä itse vaivaa sen eteen vaan ystävä tekee kaiken työn mun puolesta. Ai niin ei se mun puolesta siellä jumpassa liiku et se mun täytyy tehdä itse. :D 

Lapissa lomalla

Me oltiin siis tässä reilu kaksi viikkoa Lapissa lomalla, tarkempi sijainti oli Levi. Itse olisin voinut jäädä vielä kolmanneksikin viikoksi, mutta olihan se kiva palata takaisin kotiin, etenkin oma sänky on aivan ihana! 

Säät olivat vaihtelevat eka oli vähän viileää ja aamuisin sateista, sitten tuli kamala helle ja sen jällkeen rankkasateet ja muutaman asteen lämpö, kunnes lämpö taas hiipi takaisinpäin kun me taas lähdettiin poispäin. Mutta ei ilmoissa silti valittamista ollut, mä tykkäsin ja ehti silti tehdä kaikkea kivaa. Enemmän olisin ehkä tahtonut "vaeltaa", mutta aika loppui kesken. 

Itse ehdottomasti tykkään käydä näin kesäisin Lapissa, on ihanaa patikoida tuntureilla ja voi miten kaunista, hiljaista ja puhdas luonto siellä on ja valoisaa läpi yön. Takasin tänne etelään kun tultiin niin huomasi sen, miten täällä on paljon enemmän kaikkea ääntä, kun kaksi viikkoa olet hiljaisemmassa ympäristössä, kestää taas tottua siihen, että täällä kuuluu vähän väliä jotakin ääntä jostain.

Käytiin myös yhdessä matkailukeskuksen järjestämällä lauttaretkellä, retki oli minulle pettymys. Piti olla mahdollisuus päästä uimaan, mutta saunaa ei lämmitetty koska oli kuulemma niin kylmä ja niin ollen myöskään uinnille ei mahdollisuutta ollut. Tulin siihen tulokseen, että on ehkä parempi ettei osallistu tuollaisille retkille, koska ne on tarkoitettu ehkä enemmän sellaisille vieläkin enemmän turisti ihmisille. Mutta kokemus sekin taas oli erilainen. 

Levi oli minulle ehkä liian turistikeskus. Toisaalta kiva kun mökiltä pääsi kävellen moneen paikkaan ja autollakin paljon erilaisia juttuja pienen atuomatkan päässä. Mutta ehkä itse tykkään enemmän sellaisesta hiljaisemmasta paikasta. Levillä on tietty parasta se, että huipulle pääsee kätsysti autolla, paljon erilaisia esim. urheilukauppoja, paljon erilaisia aktiviteettejä sekä tosi kiva kylpylä ja lastenleikkimaa sekä keilailupaikka. Mutta se sellainen rauhallinen Lapin erämaa fiilis jää puuttumaan. Talvella tämä on vielä varmasti todella paljon vilkkaampi alue kuin näin kesä-heinäkuussa. 

Yhtenä päivänä tehtiin retki Pallakselle. Meillä oli mieheni kanssa tarkoitus tehdä isompi retki siinä, mutta alkaneen vesisateen takia päätettiin tehdä lyhyempi reitti. Menimme siis palkaskeron reitin. Siellä tunturi oli kivikkoista ja kyllä sen tunsi että nousua oli ja laskua. Mutta tunturin päällä kauniit maisemat ja näkymä pallasjärvelle olivat sen arvoiset. Ja ei muuten saatu vettä niskaamme, pieni vesisade kuuro jota odottelimme kodassa loppuvaksi meni ohitse siitä. Ja kotimatkalla mökkiin alkoikin sitten kunnon vesisateet, joten ehdimme juuri oikeaan aikaan menemään reitin. 

Lappi on vienyt kyllä kokonaan sydämeni, siellä on niin kaunis ja puhdas luonto. Kysin isommalta neidiltä tänään, haluaisiko mennä uudestaan muumimaailmaan. Vastaus oli et joo, mutta myös Lappiin. :)