keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Ihanat pallot ja muut muodot

Nuorimmaisen ollessa vauva ihastuin silikonikoruihin. Ensin näitä koruja alettiin markkinoimaan imetys ja kantokoruina, mutta itse olen alkanut käyttämään niitä vaikka liikkuisin ilman lapsia. Itse en koskaan ole tykännyt pitää puuhelmiä tai sellaisia kovia helmiä olevia koruja, niin nämä silikonihelmet ovat olleet ihan pelastus. Myös isosisko tykkää kun hän on saanut omat korunsa ja mielestäni nämä elintarvikekelpoisesta silikonista valmistetut korut ovat lapsille oikein hyvä valinta.
Tilasin itselleni sekä isosiskolle korut ensin ByPinja mallistosta. Sitten aloin tahtomaan erilaisia ja sellaista korua jossa olisi koko nauhan pituudelta palloja, en meinannut millään löytää mistään, kunnes yhdestä lastentarvikeliikkeestä löysin. Myöhemin tilattiin vielä ystävän kanssa yrittäjältä joka tekee silikonikoruja, mutta tilaus ei oikein kohdannut sitä mitä tahdoin ja korut olivat pettymys. Aloin tutkimaan nettiä, jotta voisin tilata itse tarvikkeet ja tehdä itse korut ja korjata nämä jo tilatut korut oikean värisiksi. Löysin pikkumuru nettikaupan ja sieltä tilasin tarvikkeita. Tuunasin sitten tilatut pieleen menneet korut sekä tein väärän värisistä palloista uusia. Nyt olen jo tilannut pari kertaa tarvikkeita ja tehnyt niin itselle kuin lapselle koruja sekä tuttinauhan. Ja mieli tekee aina vaan uusia ja erilaisia vaihtoehtoja. Näissä kun on vain rajana mielikuvitus. 
Nämä on siitäkin ihania, kun yleensä naisen vaatekaapissa on paljon mustia vaatteita saa näiden avulla vaatteisiin lisättyä vähän väriä. Ja jos on unohtanut kaikki lelut kotiin, mutta koru on kaulassa on tuollaiselle vauvalle jotakin tekemistä  kun voi tunnustella ja vaikka vähän maistellakkin korua. 


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Minne se menikään

Meinaan se vauva aika, miten se menee niin äkkiä ohi. Äitiysloma sekä vanhempainvapaa on nyt sitten kolmannen lapsen kohdallakin vietetty. Aloitettu työt, mutta tietty vuosilomilla, joten ei se arki ole muuttunut. Noin 2,5 kuukautta olisi vuosilomaa ja sen jälkeen aloitan hoitovapaan ja näillä suunnitelmilla olen vuoden loppuun saakka kotosalla. Toki teen tällä hetkellä myös töitä yrittäjänä, olen siis Silverjungle kotimyyjä. Käyn esittelemässä ihanille ihmisille ihania vaatteita, joten vähän saan töitäkin tehdä. 
Mutta, vaikka nyt on toinen lapsi jonka kasvua saan seurata, ihmettelen vain mihin ihmeeseen se vauva aika katoaa. Miksi sen pitää mennä niin nopeasti ohi. Tuo meidän vauva osaa jo vaikka ja mitä. Kaksi kuukautta niin tulee täyteen yksi vuotta. Ja vauvakuume taas vaan kasvaa. Nautin kyllä joka hetkestä kun saan omien lasten kanssa olla, vaikka joskus arki tuntuukin raskaalta kun on nukkunut vähän huonosti. Mutta saan silti olla ikionnellinen, että nämä kaksi ihanaa lasta olen saanut kotiin saakka ja saan nauttia heidän kanssaan yhteisestä ajasta. Vaikka yritän aina muistaa tarttua siihen hetkeen mikä on läsnä. Niin herään siihen, että lapset on taas oppineet vaikka ja mitä uutta ja en olekaan nauttinut tarpeeksi heidän seurastaan. Taitaa vaan aina tuntua siltä, vaikka kuinka paljon olisin heidän kanssaan. 

On kyllä jotenkin helpottavaa, kun sain tehtyä päätöksen, että olen kotona lasten kanssa ilman töitä vuoden loppuun saakka. Mielellään olisin sinne saakka kun nuorin täyttää kolme, mutta luulen, että töitä on jo ennen sitä kyllä alettava tekemään. Mutta onneksi saadaan tämä vuosi nauttia kolmestaan ja tietty iskänkin kanssa. Jolla muuten alkaa ensi viikolla kuuden viikon isyysvapaat. :) Ollaan siis kuusi seuraavaa viikkoa koko perhe kotosalla. :)

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Rakastan vieläkin...

Nyt miellä on olleet reilu puolen vuoden Bugaboo donkeyt ja voin kertoa, että mä rakastan niitä vieläkin.
Ne on ihan parhaat olleet lenkillä kahden lapsen kanssa. Ja meidän 9,5kk vauva mahtuu vieläkin nukkumaan niiden koppaan. Hän nukkuu ehkä parhaiten juuri näiden vaunujen kopassa. Ihanan kevyet vaikka painoa on kyydissä kahden lapsen verran. Näppärät työntää ja kulkee kelillä kuin kelillä. Välillä kun on satanut lunta vähän enemmän eikä kukaan ole aurannut teitä pääsee näillä silti ihanasti eteenpäin, enkä vielä kertaakaan ole lukinnut etupyöriä vaikka niiden lukitseminen ehkä helpottaisi hangessa liikkuessa. Ainut miinus lumihangessa liikkuessa on se, että tavarakori alhaalla on ihan luminen sen jälkeen, mutta niin taitaa olla monissa muissakin vaunuissa. 

Me ollaan siis liikuttu näillä niin lumessa kuin sellasessa juuri uutta hiekkaa tuodulla tiellä jossa siihen hiekkaan siis upposi vaunut, mutta niin vaan päästiin eteenpäin vaikka vähän raskaampi niin onkin. 
Kopassa on vaunuverho aika turha, mutta mulla on nyt silti roikkunut se siinä, kun lenkillä on välillä ollut tosi kova tuuli, mutta ilmankin sitä pärjäisi. Teetin haararemmit ja turvakaariin ja työntöaisaan suojat. Suojat on kyllä ihan ehdottomat, jotta turvakaaret ja työntöaisat pysyy siisteinä. Uusimmassa mallissa nämä vissiin ovat jo nahkaisia, joten suojia ei välttämättä tarvitse. Haararemmi on kyllä kätsy, ettei joka kerta oo pakko laittaa vöitä kiinni. Kesäksi meillä on näihin vaaleanpunaiset kesäkuomut. Viime kesänä en ihan hirveästi niitä käyttänyt, saa nähdä miten tänä vuonna käy.

Oltiin viime kuussa laivareissulla oman perheen kesken ja päätin ottaa nämä mukaan. Eka ne olivat duona, jotta molemmat lapset oli helppo työntää satamassa laivaan sekä seuraavana iltana taas autolle. Muuten laivalla kuljettiin monona ja sivukori oli kyllä kiva kun siihen sai laskettua kädestä kaikki tavarat sekä kaupassa se oli kiva ostoskori, ei tarvinnut ottaa erillistä koria tai kärryjä. 
Nämä on kyllä sellaset vaunut, että luulen kun tulee hetki jolloin näistä pitää luopua tulee kyynel jos ei kaksikin. ;) Taitaa olla ekat vaunut, joihin mä rakastun aina uudelleen ja uudelleen.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Tärkeää vauvalle, tärkeää äidille

Nimittäin se kuuluisa imetys. Kirjoitin pikkuisosiskon kohdalla jo mun imetys jutuista, löytyy täältä. Silloin maitoa ei minulla riittänyt niin kauan kuin olisin halunnut ja jouduin turvautumaan pulloon. Häpesin välillä syöttää julkisilla paikoilla lastani, koska se pullo nyt vaan on välillä ihan kamala asia joillekkin tai siitä on ehkä tehty sellainen. Tai minusta tuntuu, että siitä on tehty asia jota ei nyt vaan saisi antaa lapselle, koska pitää imettää. Pikkuisosiskon aikaan minusta tuntui, että imetys oli muutenkin kaikessa pinnalla somessa, lehdissä ja tv:ssä. Ja vain imetys oli tietty se paras ratkaisu vauvan ruokintaan. 

Nyt pikkusiskon ollessa 8,5 kuukautta minulla tulee edelleen maitoa ja imetän edelleen. Toki tunnustan, että myös korviketta on silloin tällöin saanut, jotta minullakkin on ollut mahdollisuus poistua kotoa pieniksi hetkiksi. Voin vain sanoa, että kyllähän musta on nyt tuntunut hyvälle kun olen "onnistunut" imetyksessä. Mutta kuitenkin minä itse uskon, että imetykseen vaikuttaa paljon enemmän asioita kuin vain äidin oma halu imettämiseen. Mitenkään en voi olla varma asiasta joten mitään faktatietoa en tässä kirjoita. Vain omaa kokemustani. 
Pikkuisosiskon kohdalla olin alle vuosi sitten syönyt maidon nousun estämis lääkkeen, jotta maitoa ei alkaisi tulemaan esikoisen kohdalla. Pikkuisosisko söi kolmen neljän tunnin välein, mutta ei koskaan viihtynyt rinnalla kauempaa kuin syömisen. Suuttui jos väkisin tyrkytti tai yrittii lohduttaa tissillä. Rintaraivareista selvittiin. Mutta sitten oltiinkin itkuisia vajaan viikon ja kun sai pullosta maitoa itkut loppui siihen. Reilun parin viikon ajan yritin imettää ja antaa lisämaitoa molempia, toimi hetken, mutta ei sitä maitoa vaan tullut minulta. Kun päädyttiin antamaan vain pullosta ei minun rintani olleet koskaan sen jälkeen arat tai sen oloisetkaan että olisin lopettanut imettämisen, eli sitä maitoa ei vain enää noussut rintoihin. 

Pikkusisko taas on alusta saakka viihtynyt rinnalla pitkiä aikoja ja ensimmäisinä kuukausina nukkui välillä tissi suussa ja lohdutukseenkin on käynyt. Ja nyt vaikka 8,5 kuukauden iässä imetän epäsäännöllisin ajoin, maitoa tulee ja välillä liikaakin. Eikä tulisi kuuloonkaan että siirryttäisiin vain pelkkään pulloon, sillä minä en kestäisi sitä kipua tisseissä. 

Itse uskon, että siihen imettämiseen tosiaan vaikuttaa muutkin asiat kuin äidin oma halu siihen. Uskon, että erilaiset lääkkeet voivat vaikuttaa vielä pitkän ajankin kuluttua. Sekä se miten vauva itse edesauttaa asiaa, viihtyykö tissillä vai ei. Sekä oma stressitila ja kaikki muut asiat mitkä nyt vaan vaikuttaa äidin tunteisiin. Sekä kaikki vaan ei pysty vaikka haluaisi syystä tai toisesta. 

Itse olisin toivonut pikkuisosiskon kohdalla, etten olisi tuntenut häpeää pullosta. Toivoisin ettei kukaan katso kieroon äitiä joka syöttää lastaan, syöttää se sitä mistä tahansa. Se äiti vaan pitää huolta omasta rakkaasta lapsestaan. <3