keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Päivä Sastamalassa

Oltiin tässä muutama viikko sitten viettämässä perinteistä serkkujen tapaamispäivää kera tätien. Tai perinteinen ja perinteinen, perinne aloitettiin siis nyt. :D 

Paikaksi valikoitui Sastamala ja siellä Ellivuori, serkkuni on siellä keittiömestarina ja jokainen meistä on monesti puhunut, että pitäisi siellä käydä syömässä.  Joten ekana ohjelmassa oli tietysti ruokailu. Jokainen sai valita itse ruokansa joko seisovasta pöydästä tai sitten listalta. 
Ruuan jälkeen jokainen sai hakeutua omaan aktiviteettiinsa eli sai ihan itse valita mitä tekee. Osa meni kiipelypuistoon, ajelemaan fat bikella, keilamaan tai minigolfaamaan ja osa porukasta lähti kävelemään pirunvuorelle. Minä lähdin myös mieheni kanssa kohti pirunvuorta. Lapset jäivät äitini kanssa, toinen nukkui päiväunia ja toinen oli kiipeillyt. 


Pirunvuorelle kiipeäminen ei ole kovin pitkä matka, mutta mitä ylemmäs matka ehti sitä kivikkoisempaa siellä oli. Sieltä löytyy myös kivilinna, joka on rakennettu luonnonkivistä, ollut joskus taidemaalari Emil Danielssonin taideateljee, johon on aina kesäisin tullut vaimonsa kanssa ( 1882-1967). Nyt siellä oli näyttely. Hieman ennen kivilinnaa oli myös peikkovuori, jossa lapsille ja myös tietty samalla aikuisillekin sadunhohtoista peikkoseikkailua. Kivilinnan toisella puolella oli myös nähtävissä muinaisranta. 
Itse Pirunvuoren näköalapaikalle oli vielä muutama askel kivilinnalta. Sieltä avautui kauniita maisemat, joskin vähän puustoa on edessä, mutta kyllä niiden välistä hyvin näki. Kiikarit vain puuttuivat matkasta, joten suurempi tarkastelu jäi välistä. Kuulemma sieltä pystyisi hyvin näkemään neljä eri kirkkoa, me bongattiin yksi. Samalla käytiin myös katsomassa pirunvuoren luolaa, tarun mukaan siellä on asunut itse piru sekä, että luolasta on päässyt tunnelia pitkin Laukon kartanon kellariin. 
Päivän päätteeksi menimme vielä serkkuni luokse kahville ja syöttämään kilejä sekä kanoja. Ihana päivä, josta voi siis kasvaa perinne. Joskin puhuimme, että käydään tutustumassa jokaisen asuinpaikkaan joka vuosi. 
 

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kaunis ruukkikylä

Perjantai illalla lähdin pikkuretkelle tyttöjen kanssa  Mathildedalin ruukkikylään, tutummin tai helpommin sanottuna Matildaan. Ilma oli hyvin kuuma ja hiostava, mutta erittäin aurinkoinen ja tunnelma ruukkikylässä ihanan rento ja viihtyisä.
Siellä on  nyt kesällä pop up kauppa, jossa muutama Salolainen liike myy tuotteitaan. Tämän lisäksi sieltä löytyy muitakin pieniä putiikkeja, esim. alpakan villasta tehtyjä juttuja olisi myös saanut sekä Second Chance vaatteita sekä kenkiä. Ne olivat kyllä tosi kauniita, varsinkin kengät. Samassa oli myös Petris chocolate suklaita, niitä ostettiinkin muutama kotiin maistettavaksi. 

 Miljöö on todella kaunis ja täällä varmasti viihtyisi koko päivänkin. Jotenkin vain joka kerta tulee lähdettyä niin, että käy vain pikaiseen. Nyt siellä alkoi kesäteatterikausikin, sillä perjantaina oli ensi-ilta. 

Lapset ihastuivat alpakoihin, jopa pyysivät seuraavana päivänä, että mentäisiin uudestaan katsomaan niitä. 

Hesarissakin oli juttu tästä kauniista kaupunginosasta. Ja voin kyllä itsekin allekirjoittaa tuon tekstin. Vielä pitäisi ehdottomasti mennä maistamaan kyläleipurin leipomuksia sekä olisi ihanaa mennä syömään kiireettömästi niihin maisemiin.    

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Minilomalla

Meillä on tapana ollut viimeisen kolmen vuoden ajan lähteä kesällä lappiin. Viime vuonna päätettiin, että tänä kesänä jätetään lapin reissu välistä. Kun kesä alkoi, minusta päästös alkoi tuntumaan väärältä, miten mä pystyisin olemaan koko kesän kun emme menekään lappiin lomalle.
Tällä viikolla otettiin sitten pieni irtiotto ja lähdettiin kahdeksi yöksi Tampereelle. Yövyttiin tampereen kylpylässä. Ihan kiva yöpaikaksi kauniilla sijainnilla Näsijärven rannalla,  mutta itse kylpyläosasto todella pieni. Käytiin me silti joka päivä uimassa. En ollut suunnitellut mitenkään reissua mitä milloinkin tehdään. Ainut mitä suunnittelin, oli että käydään Särkänniemiessä ja Näsineulassa. Näin jälkeenpäin mietittynä olis ehkä voinut keksiä jotakin muutakin tekemistä, sellaista mihin muuten siellä ei tule mentyä. Mutta toisaalta nyt oli sellainen rento, kiireetön loma.

Keskimmäisenä päivänä siis mentiin Särkkikseen, ei ostettu mitään rannekkeita vaan päätettiin tehdä sitä mitä edullisesti pystyy tekemään. Lapset leikkivät angry birds leikkialueella sekä sitten ostettiin heille viisi pelilippua, joilla he saivat vetää narua ja onkia ankkoja. Lammessa ui korppikaloja joita sai syöttää euron hintaan ja tää olikin aika kiva lasten mielestä. Sekä yks kohokohta oli katsoa kun ihmiset kastui tukkijoessa. :D Särkkikessä oli myös uusi taikaranta, joka sellainen pieni alue jossa isoja soittimia ja torvia joista voi puhua toiselle toisesta torvesta ja sitten toinen on toisessa, jotka siis sijaitsivat vähän matkan päässä toisistaan. Siellä oli myös tulppaaniistuimia joissa voi istuskella. Muutaman kerran lapset olisivat halunneet mennä laitteisiin tai isompi tytöistä. Mutta kun toinen olisi päässyt ilmaiseksi ja toiselle olisi pitänyt ostaa rannekke, joka mielestäni aika arvokas siihen nähden minkä verran hän laitteissa jaksaisi käydä, niin ei ostettu. Hänelle riitti tieto, että kun mennään vielä sinne Puuhamaahan tänä kesänä niin pääsee sitten siellä. Muutenkin meidän lapset on siitä helppoja, että usein riittää kun kertoo, ettei tällä kertaa nyt jotakin saa tai tehdä. Ja näin lomalla, molemmat lapset olivat kyllä niin kilttejä ja helppoja ja riitojakaan ei syntynyt niin kuin kotona syntyy.
Vikana päivänä käytiin vielä aamupalan jälkeen uimassa ja lapset olivatkin innoissaan ja hyppivät miljoona kertaa altaan reunalta. Aamu taitaa siis olla parasta aikaa uimassa kun ollaan juuri nukuttu ja virtaa riittää. Isompi neiti oppisi nousemaan ylös vedestä hypättyään altaan reunalta sekä ottamaan muutaman uintivedon pää vedenpinnalla. Pikkusisko olisi tietenkin myös halunnut, mutta ihan ei onnistu vielä samalla tavalla kaikki, mutta yritystä ei puuttunut häneltäkään. Uimisen jälkeen kirjauduttiin ulos hotellista ja lähdettiin kaupunkiin syömään. Pikkusisko nukahti autoon välittömästi ja ei edes herännyt kun autosta nostin syliin. Kun ruoka tuli pöytään heräteltiin hänet ja ilme oli aika hämmästynyt kun hän tajusi olevansa ihan eri paikassa mihin nukahti. Jotenkin niin suloista kun ei tuo kaksivuotias enää juurikaan niin sikeästi päivällä nukahda, ettei heräisi tai havahtuisi kun autosta ottaa pois. Iltapäivällä käytiin vielä tapaamassa miehen mamman siskoa joka asuu Tampereella ja sitten vielä Näsineulaan katsomaan maisemia. Kesäsade yllätti juuri kun lähdettiin näsineulasta, joten juostiin autoon siitä. Minulla oli vielä yksi paikka johon halusin ennen kotiin lähtöä nimittäin Talli piha. Vaikka se sijaitsee ihan särkänniemen lähellä niin silti molemmat lapset ehtivät nukahtamaan siinä muutaman minuutin aikana kun ajettiin sinne. Päätettiin sitten, että minä juoksen putiikin nopeaan läpi ja mies jää lasten kanssa autoon, jotta saavat nukkua päiväuniaan rauhassa.
Talli pihassa oli ihania pieniä putiikkeja, joissa olisi mennyt kyllä enemmänkin aikaa. Miljöö on kaunis entinen ratsuhevosten ja vaunujen toimipaikaksi rakennettu puutalomiljöö. Siellä on paljon myös erilaisia tapahtumia, vanhanajan karuselli pihalla, hevosratsastusta sekä kanojakin joita sai syöttää. Olisi ollut mukava lasten kanssa viettää enemmänkin aikaa siellä, mutta ehkäpä vielä joku muu kerta.
Loma oli oikein onnistunut ja loman jälkeen oli rentoutunut olo. 

torstai 12. heinäkuuta 2018

Jätskisuu

Näin kesällä on ihanaa syödä jätskiä ja se myöskin sulaa todella nopeasti. Oikeastaan nopeammin kuin lapsi sen ehtii syömään. Olen etsinyt tässä ja pari vuotta tikkujätskille omaa pidikettä, johon se jätski sitten sulaisi. Tänän keväänä löysin sellaisen ja se on kyllä kätsy, vaikka sitä silti saattaa tippua päälle kun se lapsi kaataa sen väärinpäin päällensä, mutta kyllä se silti meillä ainakin on suurimmilta sotkuilta pelastanut. Tämä siis on nimeltään No drip jäätelötikunpidin. 
  Aikasemmin oonkin kirjoittanut jo kätevästä jäätelötuutista, jos se kiinnostaa käy lukee tästä.