Pakkaspäivänä

Tuossa kun oli alkuviikosta kovemmat pakkaset ja me satuttiin olemaan Turussa, päätettiin käyttää talvietu hyödyksi ja menin lasten kanssa Caribialle polskimaan. Aika kiva talvietu kun pääsee kympillä arkisin uimaan. 

Koko kylpylä oli todella hiljainen, joten saatiin rauhassa nauttia lasten kanssa siellä. Lapset oli innoissaan kun pääsivät ulos uimaan sekä höyrysaunaan. Saivat näyttää taitojaan ja joka altaassa sai olla rauhassa. Joten suosittelen kyllä lämpimästi, että tähän talvietuun kannattaa tarttua niin kauan kuin se on voimassa. 

Meidän lasten mielestä on myös aina siistiä kun pääsee "hotelliin" uimaan. Yleensä kun eniten käydään tavan uimahallissa. Ja tälläkin kertaa saatiin kulumaan koko reissuun kolme tuntia. Kotimatkalla oli takapenkillä hiljaista. ;) 

Lämmin pakkasella

Miten pysyä lämpimänä pakkasella? Aina se vaikea kysymys ja toinen on se, että mitä pukea lapsen päälle? Jokainen lapsi on tietenkin erilainen ja pysyy eritavalla lämpimänä. Omilla lapsilla mä olen huomannut parhaimmaksi sen, että ihoa vasten pidetään villaa, meillä käytössä eri merkkien merinovilla housuja, sukkahousuja sekä paitoja. Parhaimmat sukkahousut meillä on silverjunglen, niitä ei nyt ole hetkeen ollut kyllä mallistossa, mutta mä hamstrasin niitä isosiskon ollessa pieni. Muita hyviä olen löytänyt pomp de luxilta sekä name itiltä sekä polarn o pyretiltä. Pierre robetilta ostin myös paidat, mutta en taas muistanut katsoa tarkemmin ostaessani ja ne ei ole 100% merinovillaa, siitä huolimatta ovat kyllä lämpimät käytössä. Itse tykkään siis suosia 100% merinovillaa sekä villan ja silkin sekoitusta. Ja merinovillassa tietenkin on tärkeää, että se olisi mulesing vapaata.

Kun ihoa vasten on päästä varpaisiin villaa pysyy todella lämpöisinä lapset. Meillä siis myös sukat ovat merinovillaiset. Yleensä ihoa vasten ohuemmat ja sitten merinovillasta kudotut vielä kovemmilla pakkasilla siinä päällä. Lapsilla voi usein olla vielä normaalit sisävaatteet siinä päällä ja tarpeen mukaan vielä merinovillahaalari tai takki ja housut, jos pakkasta on siis runsaasti. Kovilla pakkasilla laitetaan käteen joko nahkahanskat joissa villainen karvavuori tai sitten merinovillaiset tumput ja pakkashanska siihen päälle. Pakkaen ollessa yli viisi jalkaan sujautetaan huopikkaat muulloin on käytössä sorelit. Ostin täksi talveksi muuten itsellenikin sorelit ja täytyy sanoa, että näin viluvarpaisena ne on ihanan lämpimät. Itsellänikin on aina pidempään ulkoillessa villaa ihoa vasten. Joululahjaksi sain vielä merinovillaiset shortsit, mitkä ovat ihan parhaat, ne on usein normi housujen alla minulla, sillä minulla reidet jäätyy todella herkästi. Tänä vuonna lapsilla on molemmilla molokidsin toppahaalarit. Pipoina löytyy silverjunglen pipot joissa myös merinovillaa sekä kaulalla merinovilla kauluri tai tuubihuivi joka myös merinovillaa. Oikein koville pakkasille on vielä piponkin alle merinovillainen pipo. Niin jos kukaan ei vielä oo tajunnut tässä kohtaa meidän perheessä rakastetaan merinovillaisia vaatteita. 

Ja se miksi meillä käytetään merinovillaa eikä esim. fleeceä on yksinkertaisesti se, että villa hengittää mutta fleece ei. Kun sinulla tulee ulkona touhutessa lämmin villa hengittää mutta fleece ei ja sinulle jää iho kosteaksi sekä vaatteet jotka sen fleecen alla on. Ja jos hetken taas oletkin vähemmän liikkeessä tulee sinulle kylmä. Itse ennen lapsia käytin paljon fleece vaatteita ulkoillessani ja työssäni kun lasten kanssa olin ulkona ja palelin ihan liian monta kertaa. Nyt vihdoinkin tajuan miten kannattaa pukeutua jotta ei palele ulkona ja ulkoilusta voi nauttia vieläkin enemmän. Ja se, että sen villan pukee nimenomaan ihoa vasten lämmittää enemmän kuin vaatteiden päälle puettuna. Mutta vaatteiden päällekkin puettuena se antaa hyvin lämpöä ja on parempi kuin ei olisi ollenkaan. Itse en talvisin esimerkiksi käytä muitakin kuin villaisia sukkia tai villasukkia, puuvillaiset sukat ovat vain keväisin ja alkusyksyisin käytössä omassa jalassani. Ja lapsilla esimerkiksi merinovillaisia tuubihuiveja alan aina käyttämään heti kun on tarvetta saada jotakin suojaamaan kaulaa. Villa kun on sen hengittävyden kannalta hyvä, eikä sen kanssa tule tukalan kuuma vaikka lämmin onkin. Kylminä kesäpäivinäkin jos esimerkiksi ollaan koko päivä ulkosalla saatan laittaa tuulipuvun/kuorivaatteiden alle villaa, jolloin pysyy lämpöisenä. Viime kesänä tälle ei kyllä ollut tarvetta, mutta aikaisempina kesinä, varsinkin välillä Lapissa vieraillessa ollaan käytetty. No mutta nyt ehkä riittää tällä kertaa tämä villan ylistys. :) Nauttikaa ulkoilusta ja tuosta ihanasta talvisäästä!

Koska hiihdellään...

Kerrankin me ollaan saatu tänne etelään ihana luminen talvi. Minä itse tykkään ihan tosi paljon talvesta, mutta toisaalta kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan mukavia. 

Meillä on ihanaa täällä "uudessa" kodissa, se että pihalta pääsee suoraan pellolle hiihtämään sekä laskemaan pulkkamäkeä. Luistelukenttäkin on puolen kilometrin päässä. Joten ei ainakaan voi sanoa, ettei pääse nauttimaan talviurheilusta. 

Meillä pienin sai sukset joululahjaksi, johon isosiskolle hankitut monot sopivat. Isosiskolle ostin alesta uudet sukset, sillä ne jotka ostettiin edellisvuonna hänelle on edelleen liian pitkät. Liian pitkillä suksillä hiihtäminen vie vain hermot. Nyt kun hänellä on lyhyemmät sukset hän tykkää ihan hirmuisesti hiihtämisestä. Eihän kukaan aikuinenkaan halua liian pitkillä suksilla hiihtää, niin miksi lapsi joka opettelee taitoa haluaisi. Edellisvuonna isosisko oli tyytyväinen kyllä niihin pitkiin, koska oli tietenkin onnellinen ne saatuaan. Mutta tänä vuonna aloin sitä miettimään, että oikeesti eihän siinä oo mitään järkeä ja päätin hankkia ne lyhyemmät. Niille kuitenkin löytyy myöhemmin käyttöä tässä perheessä. 

Itse olen lapsena tykännyt todella paljon hiihtämisestä ja usein koulun jälkeen hiihdinkin lähipelloilla monta tuntia. On ihanaa nähdä miten omatkin lapset innostuvat siitä. Pikkusisko ihan ekalla kerralla tykkäsi tosi paljon, sitten kaksi kertaa meni itkien. Mutta tänään hän taas hiihti hymyssä suin reilun puoli kilometriä, mikä on aika paljon mielestäni kaksivuotiaalle joka vasta neljättä kertaa suksia piti jalassaan. Meillä on myös lasten serkuilta lainassa sukset jotka kiinnitetään kenkiin, mutta niitä en kyllä enää ikinä itse laita yhdenkään jalkaan, voiko kamalempia kapistuksia edes ollakkaan. Ne eivät sovi minkään kenkien kanssa ja kun saat ne vihdoin kiinni jotenkin, niin lapsi liikahtaa ja taas ne irtoaa. Eli minä inhoan niitä, jos nyt ei tullut vielä selväksi. 

Pikkusisko on nyt treenannut hiihtämistä ilman sauvoja vaikka hänellä nekin ovat. Mutta kun hän menee ilman sauvoja kädet alkavat automaattisesti liikkumaan oikein. Sauvojen kanssa kädet jää usein paikalleen. Sekä kun tuolla pellolla mennään niin on hänen pituutensa vuoksi aika mahdotonta niitä käyttää kun hanki on melkein puolet hänen pituudestaan vieressä. 

Isosisko osaa jo mennä sauvojenkin kanssa ja tykkää hiihtää jo pidempiä matkojakin. Ensi vuonna voi olla jo, että molemmat tykkää hiihtää pitkiä matkoja ja voisi lähteä jo pidemmällekkin hiihtoretkelle. Tosin millainen se lumitilanne mahtaa taas ensi talvena olla..

Uusi vuosi 2019

Uusi vuosi alkoi minulla flunssan kourissa ja ääneni oli miltei poissa. Mutta nyt alkaa taas tuntua, että flunssat, olisiko ne hetkeksi selätetty. Toivon ainakin niin. 

Tämä vuosi on tuonut muutoksia jo tullessaan ja varmasti tuo uusia muutoksia vuoden varrella lisää. Pienin aloitti myös kerhotaipaleen. Näin aluksi sai vain yhden kerhokerran viikossa, mutta parempi kai se kuin ei ollenkaan. Hän vain kovasti tykkää mennä sinne ja on todella reipas. Nyt näiden kahden kerhon jälkeen minusta on tuntunut kuin tyttö kasvaisi ihan sillmissä, sieltä tullessaan. Olen myös havahtunut siihen tosiasiaan, että hän täyttää toukokuussa jo kolme vuotta. Minun pieni vauvani, miten hän voi olla jo kohta kolme! Hänestä on kasvanut ihana iloinen, hyvin määrätietoinen tyttö, joka saa jutuillaan naurun muidenkin suulle. Tarpeen tullessa on kuitenkin arkakin, jotta kaikkeen asioihin ei suhtaudu pää edelle mentäen. Aina sanavalmis hän kyllä on ja jutut ei kyllä lopu koskaan kesken. Ja kun jotakin päättää sen myös pitää. 

Isosiskonsa kun on toista lajia, hän on arempi asioiden suhteen ja vaatii enemmän aikaa kaikelle uudelle. Pohtiva iloinen sekä myöskin ihana tarinankertoja kunhan saa rauhassa kertoa juttujaan ilman liikaa hössötystä. Kantaa huolta paljon monista asioista ja pohtii erilaisia asioita paljon. Tykkää olla äidille avuksi ja usein auttaakin pienempiä esim. vaatteiden pukemisessa. Hänellä on vahva äidinroolin sydän jo nyt. Herkkä ihana tyttäreni. Hän käy edelleen kolme kertaa viikossa kerhossa sekä kerran viikossa hänellä on uintiharjoitukset. Hän onkin ihan valtavasti oppinut uusia asioita uinnissa. Itse kun opetan toista ryhmää samaan aikaan kun hän on omassaan, niin ei enää pysy kärryillä mitä kaikkea siellä on oppinutkaan. Ja usein kun ollaan menty uimaan yhdessä perheen kanssa, minä olen mennyt vesijumppaan ja isi on sitten sillä välin nähnyt nämä kaikki uudet taidot. Kun minä olen tullut jumpasta onkin laskettu liukumäkeä ja menty saunaan sen jälkeen. Olin nyt maanantaina tyttöjen kanssa yksin uimassa ja hän sai näyttää kaiken oppimansa minulle ja olin kyllä niin iloinen ja ylpeä äiti. 

Eli niitä uusia asioita joita meidän arjessä on, niin on oikeastaan samojakin kuin jo viime syksyllä on tullut. Minä käyn siis ohjamaassa lapsia uinneissa kerran viikossa nyt keväällä. Syksyllä minulla oli vielä toinenkin ilta, mutta sen jouduin nyt omista syistä jättämään tauolle. Tosin tykkään kyllä hirmuisesti vetää noita lasten uinteja, että olen miettinyt pitäiskö ihan käydä uimaopen koulutus. Mutta sitten en taas tiedä tahdonko tehdä sitä kokonaan työkseni niin paljon vai olisko kerta viikossa sellainen hyvä määrä kuitenkin. Kauheen vaikeeta kun ei sitten tiiä mitä oikeesti tahtoo isona tehdä. :D  

Innolla tähän vuoteen, odottaen mitä kaikkea tämä vuosi 2019 tuokaan tullessaan!