Hoitopöytä

Hoitopöytähän meillä on ollut jo reilu kaksi vuotta. Olen sen hankkinut kun oli pikkuisia hoitolapsia ja vaipanvaihto sujui paremmin hoitopöydällä, jotta omat jalat jaksoivat. Tai toisin sanoen poleveni jaksoivat, koska ne eivät tykkää lattialle istumisesta ja nousemisesta edestakaisin. Joten hoitopöytää ei tarvinnut enää miettiä kun vauvamme kertoi tulevansa. :) Hoitopöydälle olen ostanut pehmusteenkin. Mutta siinä on ollut vain yksi kori jossa on ollut aina nenäliinat. Hoitolasten vaipat kun on säilytetty joko hyllyllä tai sitten heidän omissa kasseissaan. Nyt ostin Pentikiltä kaksi koria joihin saa jotain juttuja laitettua, jotta kaikki olisi lähellä kun vauvalta vaippa vaihdetaan. Laitoinkin tuohon isompaan jo kosteuspyyhkeet. Tarvisi varmaan käydä ostamassa toinen tuollainen isompi, jotta siihen voisi laittaa aina muutaman vaipan valmiiksi, ettei niitä tarvisi hyllyltä selkä vääränä kaivella. Mukavuutta on ajatelta kaikin tavoin! :D Pienempään laitan sitten pumpulipuikkoja, vanulappuja ym. mitä sellaista nyt vaan sitten tulee mieleen. Hyllyllä säilytän pyyhkeitä, joilla sitten voidaan sitä pientä pyllyä kuivaa ja siellä on myös tällä hetkellä kaikki harsot. Kahdessa laatikossa on sopivan kokoiset vaatteet. Tai enhän mä voi tietää onko ne sopivan kokoisia, jos tämä onkin syntyessään jättiläinen niin sitten pitää vaihtaa pikkuiset vaatteet heti isompiin vaatteisiin. Mutta sen näkee sitten kun pikkuinen on tänne puolen mahaa tullut. Voi kunpa se olisi jo kuukauden päästä, en vaan enää jaksaisi odottaa.

Pikkuiset vaatteet

Nyt on aika lailla kaikki pikkuiset vaatteet pesty. Enää kestovaipat ja sitten olis kaikki pestyinä. Tätä urakkaa auttoi aika paljon siskoni, joka on tuonut kaikki omalle pojalle jääneet pienet vaatteet pestyinä minulle. Siskon poika kun syntyi hyvin juuri tammikun lopulla, niin ehtii juuri tuomaan pieneksi jääneet vaatteet mulle. Mun ei oo oikeestaan tarvinnut kuin kaksi koneellista pestä ja sitten on ne vaipat vielä. En mä sitten ollutkaan niin hirveesti mitään vaatteita itse ostellut vaikka niin luulin, vähän käytettynä ja sitten vähän uusia. Mutta ihan tarpeeksi tuolla lipaston laatikossa alkaa vaatteita olemaan. Tosin jos tämä on tyttö niin mekkoja ei oo yhtään, vain muutama tais olla korkeintaan viisi tyttömäistä bodya. Mutta onhan ne kaupat olemassa kun tämä on syntynytkin niin voi sitten hamstrata tyttöjen vaatteita jos tämä vauveli on tyttö.

Kuvassa on kaksi telinenettä ja etummaisessa telineessä on vaatteet jotka on ostettu tai saatu käytettynä ja takimmaisessa on ne jotka olen ostanut. Kuvasta on vähän huono vertailla, mutta aika lailla tuo takana oleva teline ammottaa tyhjyyttä, kun taas edessä olevassa oli ihan vieretysten ja vielä tuossa sivuosassakin.

Noa noa

Olen ihastunut täysin Noa noan vaatteisiin ja pantoihin. Niissä on ihanan romanttinen ilme. Tosin vaatteita en ole vielä raaskinnut itselleni ostaa, niissä kun tuota hintaa on aika hyvinkin. Olen sitten ostanut pari pantaa, viime kesänä yhden ja viime viikolla toisen. Niiden avulla saa kivaa ilmettä, jos vaikka muuten on hyvinkin tummat vaatteet ja piristää muutenkin kummasti hiuksia. Ainakin tälläisellä joka ei koskaan jaksa panostaa hiustenlaittoon. Vauvan bodeja mulla on varastossa kaksi kappaletta, jos vain vauvamme on tyttö niin ne tulevat käyttöön, mutta jos on poika niin tarvitsee laittaa säästöön edelleen.

Kuva minusta on otettu viikko sitten sunnuntaina ja silloin viikkoja oli 30+0. Tänään siis tuli täyteen 31+0 ja laskettuun aikaan ei  ole enää kuin 9 viikkoa. Niin ne viikot vaan vähenee.

Muinaismarkkinat

Tänään vietettiin siskon kanssa taas vähän laatuaikaa yhdessä. Mukana oli myös siskoni pikkuinen neljän kuukauden ikäinen poitsu. Käytiin katsastamassa paikallisen lastentarvikeliikkeen loppuunmyynnissä, mulle ei tällä kertaa jäänyt käteen kuin pari tuttia ekat tutit mitä oon muuten ostanut ja nekin käy vasta kolmen kuukauden iästä alkaen. Sekä ostin pari teddykompanietin rannehelistintä. Käytiin myös Bobo-liikkeessä, voi miten siellä oli paljon ihania vaatteita lapsille ja ihana teddykompanietin keinupupu. Täällä tuun varmasti jatkossa vierailemaan, kunhan vaan tiiän ostanko pojalle vai tytölle. Tässä Bobon nettikauppa ja mehän siis vierailtiin Salon kivijalkamyymälässä. 

Shoppailujen jälkeen lähdettiin käymään muinaismarkkinoilla. Pienet vanhan ajan markkinat Rikalan mäellä, kauniissa miljöössä. Täältä ostin sappisaippuan, joka on jo kauan pitänyt ostaa, sillä kestovaippojen pesussa ja muidenkin ruoka ym. tahrojen poistoon tän pitäis olla ihan huippujuttu.

Muutama kuva markkinatunnelmasta: 

No käytiinhän me siellä munkki limsallakin :)

 

Illalla sitten poltin munkin kalorit siivoamalla, mitä sitä muutakaan tekemään lauantai iltana kun on yksin kotona kuin siivota. ;)

Ystävyys

Käykäähän lukemassa musta mun rakkaan ystäväni Sonjan blogista. Hän on osannut niin ihanasti kirjoittaa meidän lapsuusleikeistä. Ja mä oon ihan sanaton siitä mitä mustakin on sinne kirjoitettu. Maailmassa on tärkeintä omistaa rakkaita ystäviä. 

Iso kiitos Sonjalle ja muillekkin ystävilleni ystävyydestänne! <3

Sekä iso kiitos näistä kuvista kuuluu myös Sonjalle, jotka ovat hänen ottamiaan.

Vielä ehtis ottaa jättiläismahakuvia rannalla ja sen jälkeen voisin kyllä jo jakautua kahtia ;) Kun tosiaan kuvissa ollaan puolivälissä ja nyt on taas tuo pallo kasvanut hyvinkin paljon.

Voihan väsymys...

Nyt se loppuraskauden tuoma väsymys on rantautunut tänne ja varmasti nämä sateiset viimepäivän ilmat myöskin osaltaan vaikuttuvat tähän väsymykseen. Siksi täälläkin on ollut hiljaista ja varmaan onkin hetken aikaa. Postaus ideoita olisi, mutta kun mä en vaan saa itseäni niskasta kiinni et saisin otettua sen kameran esille ja ottaa kuvia. Sillä niissä ei oo mitään järkee jos ei oo kuvia. Eikä täällä kyllä niin ihmeellistä oo tapahtunut, alkuviikon siivosin tuon meidän vaatehuoneen, joka on siis varastona, siihen meni se 2,5 päivää, kun on niin hidasta nykyään jostain kumman syystä kaikki tekeminen. ;) Ja keskiviikon pyhitin muun kodin siivomiseen ja eilinen olikin jo pakko ottaa rennosti, sillä niin kamala väsymys koko päivän. Mä oikeesti meen illalla jo kymmenelt nukkuu  ja silti voin vielä aamu yhdeksän jälkeen löhöillä sängyssä kun en vaan saa noustua ylös. Väsymykseen ei yhtään auta myöskään se, että selkä on niin kipee, ettei oo oikeen mitään asentoa olemassa milloin ei siihen sattuisi, joten yöunetkaan ei oo niin hyviä laadultaan. Joten älkää menettäkö hermojanne siellä, en mä tätä blogia oo unohtanut.

Huomenna olis taas tiedossa siskon kanssa laatuaikaa, joten jospa se vähän taas piristäisi mua. :)

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille! :)

Siskosten ilta

Lauantaina me vietettiin siskon kanssa pitkästä aikaa kahdestaan iltaa. Mentiin syömään Amarilloon ja katsomaan Antti Tuiskua. Amarillossa ruoka oli hyvää, mutta miksi ihmeessä siellä pitää olla olvin limsat, ne kun ei yhtään oo mun makuun. Ja jälkkäriäkin me oltais haluttu, mutta amarillossa tarjoilijat olivat päättäneet, että me ei niitä syödä. Oltiin siis syöty hyvissä ajoin noin 40 minuuttia ennen kuin keittiö menee kiinni pääruoat ja siinä sitten odoteltiin et jospa jostain tulis joku tarjoilija näkyviin ja vihdoin puolen tunnin päästä tuli ja eihän siinä vaiheessa ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin maksaa. No onneksi oli sentään hyvää ruokaa. Joo, ehkä olis voinut itsekin käydä jostain sellasen tarjoilijan hihasta nykäsemässä, mutta kun ei siellä vaan yksinkertaisesti näkynyt missään niitä. Onneksi keikka oli aivan loistava ja illan seura parhain. Tosin taas kyllä muistettiin siskon kanssa miksei me käydä koskaan enää missään yökerhoissa, joo ei oo vaan meijän juttu. Tai sitten tarvis vaan itsekin olla umpitunnellissa, että siellä viihtyisi. Mutta onneksi sieltä voi lähteä heti keikan päätyttyä. Ja näin ollen seuraavana päivänä ei ole muutakuin väsymystä, yö unien siirtyessä aamuyön tunteihin ja näin raskaana olessa tuo yövalvominen vaatii vielä ennen kuin muulloin. Mutta pääasia että ilta oli onnistunut ja univelkoja oli mukava nukkua näin maanantai aamuna kesälomapäivänä. ;)

Lomailut alkoi

Tänään alkoi mulla kahden viikon vuosiloma, joka jatkuu kolmen viikon lomautuksena ja sen jälkeen kaksi päivää vuosilomaa ja juhannuksen jälkeen alkaa virallinen äitiysloma. 

Eilen oli hyvin haikea päivä. Sain ihania lahjoja hoitolapsilta ja heidän perheiltään ja ihanaa palautetta lapsilta kuin myös vanhemmilta. Nyt tiedän, että olen ollut ihan hyvä perhepäivähoitaja lapsukaisille palautteen perusteella. Nyt voi aloittaa hyvillä mielin lomailun, vaikka jotenkin tää on kyllä kummallista kun aamulla ei ovesta tulekaan iloisia lapsukaisia viettämään päivää minun kanssa. 

Hetki vielä menee ennen kuin oma vauveli syntyy. Sitä ennen olen ajatellut jospa ehtisin siivoilemaan vähän kaappeja ja ikkunat pitäisi pestä. Ajattelin tämän viikon olla rennosti ja ensi viikolla aloittaa siivoushommat, jos jaksan. ;)

Seuraavaksi niitä kuvia, joita lupailin polarn o pyretin hameesta. Ei nääkään nyt ihan onnistuneita oo, mut tässä niitä silti.

Eka kuva hameesta takaa.

Sitten edestä.

Kuvat on otettu äitienpäivänä jolloin viikkoja oli 29+0. Aikast iso virtahepo alan olemaan. 11 viikkoa niin on laskettu aika tästä kuvasta. Kuinkahan paljon tuo massu vielä kasvaa tai muu vartalo?!?

Hyvää äitienpäivää!

Minä odotan vielä omaa virallista äitienpäivääni ensi vuoteen! :)

Mutta näkyvissä on jo, että mäkin saan ensi vuonna aamupalan valmiiksi katettuna! ;) 

Kun ei nuo mun karvalapset ainaskaan, tajunnu et vois mulle aamupalaa tehdä, no joo en mä taida olla niiden äitikään! :D 

Oikein ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille!


 

Höpinöitä...

Niin, mahtaakohan tää meidän vaavi olla tosissaan sitä mieltä, että se sukupuolineutralisuus on tän päivän juttu. Sillä nyt kolmannen ultran jälkeen (tai oikeastaan jos puhutaan totta niin viidennen ultran jälkeen, mutta niissä kahdessa ensimmäisessä ei ole mahdollista ollut nähdä sukupuolta) edelleenkään meidän vauva ei jalkoväliään näytä. Ultraajaakin  alkoi tänään naurattaa, että se ei tosiaan halua näyttää kumpi on. Ei sillä, että sillä sukupuolella olisi minulle väliä, yhtä rakas nyytti hän on jokatapauksessa. Mutta mä vaan oon niin malttamaton ja tahtoisin jo tietää sen. Joten pitäiskö mun nyt tästä päätellä, että hän haluaa kasvaa sukupuolineutraalisti. Tai sitten hän vaan on niin kuuliainen isäänsä kohtaan, että sen takia pitää jalat tiukasti kiinni. Sillä kun ennen rakenneultraa pohdimme yhdessä haluammeko sukupuolen tietää, mieheni oli aluksi sitä mieltä, että sen ehtii sitten näkemään kun syntyy. Joten vauva ja isimies on varmaan yhdessä päättäneet, että äidille ei sitä kerrota ennen kuin hän on syntynyt. ;) Tosin mä luulen ettei sukupuolineutraalisiti kasvattaminen multa onnistu vauvan syntymän jälkeen. Sillä tiedän, että jos hän olisi tyttö niin varmasti ostelisin kaiken maailman prinsessahörhelöt hänelle ja taas jos hän on poika, niin varmasti isinsä kanssa hänellä olisi kaiken maailman autolelut. ;)

Eli mä en oikeesti oo mikään sukupuolineutraalisuuden kannattaja, mutten vastusta jos jotkut haluavat niin lapsensa kasvattaa. Mutta kyllä sitä tosi herkästi työssäänkin puhuu tytöistä ja pojista ja jos on kahdelle pojalle/tytölle sanomassa jotakin samaan aikaan niin kahden nimen sijasta vaan sanoo automaattisesti tytöt/pojat. Enkä todellakaan osaisi kuvitella vaatekaupassa käydessäni, että ostaisin vain neutraaleja molemmille sopivia vaatteita koko lapsen tulevaisuuden. Koska jos vain sukupuoli on tiedossa niin kyllä sitä menee ostamaan vaatetta/lelua joko tytölle tai pojalle. Nyt toki on tarvinnut miettiä kun on vaatteita tai leluja ostellut, että ne sopisivat molemmille, koska siitä sukupuolesta ei ole tietoa. Tosin nyt päätin etten enää ainuttakaan vaatekappaletta osta ennen kuin joko vauvamme on suostunut näyttämään sulupuolen tai hän on syntynyt. Sillä meillä on ihan oikeesti jo ihan tarpeeksi vaatetta. Vauvan serkkupojalta kun tulee meilkein joka viikko pieneksi jääneitä vaatteita kassillinen meille. Tosin katsotaan pitääkö tää mun päätös kuinka kauan, kunnes taas esittelen teille, et katsokaas mitä mä ostin. ;) Yritän kyllä pitää päätökseni. Enää ei osteta kuin puuttuvat lastentarvikehankinnat mm. amme, pinnasängyn pehmuste, niin puuttuuko meiltä jotain muuta!?! Tarvisi joku päivä oikein katsoa ja miettiä, mitä vielä on hankkimatta, koska eihän tähän vauvan tuloon oo enää paljon aikaa. Iiiks!

Kuva kopioitu netistä.

Tänään kävin tilaamassa vaunuihin vielä jalkapeitteen joka niistä puuttui, talvea ajatellen. Ja ostin vauvalle pupusoittorasian, teddykompanietin. Mä niin tykkään noista teddykompanietin diinglisar sarjasta. Kun vauva vaan on syntynyt niin tahdon hänelle "unirätin", sillä jos hän on tyttö tahdon tuon vaaleanpunaisen kissan ja jos taas hän on poika niin vaaleansinisen hiiren. Eli se siitä sukupuolineutraalisuudesta. ;) Nyt voidaan alkaa soitella vauvalle pupusoittorasiaansa, jotta oppii tunnistamaan sen laulun. ;) Sekä ostin kehtoon nukkumistuen. Kehto on vielä maalaamatta, jospa ensi viikon jälkeen senkin saisin hoidettua kun alkavat kesälomat. Mullahan alkaa ensi viikon keskiviikkona kahden viikon kesäloma ja sitten on vuorossa kolmen viikon pakkoloma ja juhannuksen jälkeen alkaa äippäloma. 

P O. P

Nyt se alkoi meilläkin!

Nimittäin popitus!

Tänään Turussa järjestettiin Polarn O. Pyretin ystävämyynti ja munhan oli sinne mentävä. Siellä oli äitimalliston vaatteita sekä lapsille tietenkin. Mutta tuon äitimalliston takia lähinnä tahdoin eniten mennä. Löysin itselleni farkkuhameen ja masutuubin. Tottakai muutaman vaatteen myös nyytille. Varmasti olisi enemmänkin löytynyt, mutta kun sitä vaavin sukupuolta emme vielä tiedä niin ei oikeen uskalla ihan mitä vain ostella. Nyt ostin kaksi bodya ja kolmet housut.

Valkoisissa housuissa oli käännettävä lahje, joka jää "pussille" kun sen on kääntänyt tai sitten voi käyttää ihan vaan ilman kääntöä normaalisti. Tuo body kuin nuo housutkin oli niin ihanan pehmeää kangasta. Yhdet raitahousutkin kotiutin, aattelin et sinisiä voi käyttää kummalle vaan kun yhdistää jonkun kivan yläosan siihen.

Alla olevaan kuosiin ihastuin ja se oli pakko kotiuttaa bodyna ja housuina. Body oli vain sellainen vikakappale eli etuosassa yhdessä kohtaa on vähän väri päässyt leviämään. Mutta ei mun mielestä ollenkaan paha silti.

Minun farkkuhameesta saatte kuvia kun se on tuolta pesukoneesta tullut ja kuivunut. Koska siitä ei saanut hyvää kuvaa, niin aattelin et otetaan sitten kun se on mun päällä. Tosin en tiiä onko sittenkään yhtään sen parempi, mut kuitenkin. 

 

Mun täytyy saada...

Mulle on tullut ihan kamala himo mansikkajäätelöön. Se voi olla tuutti, puikko tai litran jäätelöä, kunhan on mansikkaa. Mä näin jopa viime yönä unta mansikkajätskistä. Olin käynyt ostamassa vääriä mansikkatuutteja ja maksanut niistä vaikka kuinka paljon ja viereisessä kaupassa oli paljon halvemmalla. ;)

 Mulle ei oo koko raskauden aikana tullut mitään muuta näin suurta himoa kuin tämä. No joo oon mä himoinnut pakaste mansikoita ja mustikoita, niitä kulhoon hetkeks lämpiämään mikroon ja puoliks jäisinä oon syönyt ilman sokeria. Eli paljon parempi vaihtoehto kuin tuo jäätelö jossa kuitenkin on vähän sokeriakin. Mutta kun nyt kuitenkin 1,5 viikon päästä alkaa kesäloma, niin pakkohan sitä on harjoitella lomaa varten jäätelön syöntiä. Ihan niinkuin en osais muka jäätelöä syödä. ;) Voisin vetää litra tolkulla. :D

Kuva valion sivuilta.

Meidän lähikaupassa myydään mansikka pingviini tuutteja vain yksittäiskappaleina ei sellaisessa kuuden laatikossa ja menin sitten ostamaan sen rainbow kuuden mansikkatuutin laatikon. Ja siitä kun himo ei mene kunnolla ohi koska siinä on puolet vaniljajäätelöä niin ei tule tarpeeksi mansikan makua mun mansikkajäätelöhimon mieleen. 


Oikein ihanaa mansikkajäätelöistä viikonloppua kaikille! :) 

Täytyihän munkin eilen...

Tottakai munkin tarvi eilen tehdä munkkeja ja viel ihan alusta loppuun saakka. Aamulla taikina kohoamaan ja sen jälkeen leivottiin ja öljy kuumenemaan ja eikun paistamaan. No, joo oon mä joskus ennenkin munkkeja paistanut itse, mutten vuosiin oo tehnyt sitä. Mut eihän se mitenkään vaikeeta ole. Ja hyviä niistä tuli. Tein litran taikinan ja niitä tuli siitä 49 kpl, joten suurin osa meni pakkaseen. Sieltä niitä on sitten kiva sulatella ja herkutella. 

Mulla oli tarkoituksena tehdä osaan sokerikuorrutus päällinen, mutta sitten laiskuus iski, joten vain sokeroin muutaman. Pakkaseen meneville en tehnyt mitään vaan kun ne sulattaa pakkasesta niin sen jälkeen sitten sokeroidaan. Osa syynä laiskuteen oli varmaankin se, että mun selkä oli aika loppu sen jälkeen kun olin seisoskellut ja paistellut munkit valmiiksi. Joten sen jälkeen olikin hyvä mennä päiväunille. :) 

Lopuksi vielä kuva vappupallomahasta ja sen kantajasta. ;) 

Kuvassa vauvamahan viikot on 27+2.