Joulun tunnelmia

Joulu meni ja kohta uusi vuosikin on saapunut. Nyt on viimeistään aika laittaa jouluntunnelmat kuvina tännekkin. Meillä on jotenkin ollut niin kiireistä joulunjälkeen etten ole ehtinyt edes joulukuvia selailemaan vielä. Nyt päätin että katson muutaman kuvan tänne teille ennen kuin vuosi vaihtuu. :)

Tonttu kävi tuomassa paljon paketteja kuusen alle sillä välin kun pikku neiti oli nukkumassa päiväunia ja unien jälkeen neiti pääsi tutkimaan niitä. :)

Kuvakollaasi ei oikein nyt onnistunut, mutta näkee siitä nyt jotain. Oikein hävettää julkaista, mutta enpä nyt ehdi sen parempaa väkertää joten saa kelvata. Neiti sai tosi tosi monta pakettia ja aivan ihania juttuja, kaikki edes tuossa kuvassa nyt näy. Tuli vaatteita ja leluja, kaulakorukin oli ja rahaa.

Molempien lasten pallot pääsivät koristamaan joulukuuseen. <3

Joulupäivänä oli kiva leikkiä uusilla leluilla, yksi parhaimmista oli oma kännykkä. Täytyyhän nyt tytöllä oma puhelin olla. ;)

Nyt on joulu juhlittu ja käännetään katseet uuteen vuoteen. Vuoden vaihdamme rauhallisissa tunnelmissa kotona.

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2015 kaikille!!!

24.luukku

Jouluaatto. 

Oikein rauhallista joulua teille kaikille ja nauttikaa joulusta!

<3

(Meidän tämän vuotinen joulukorttikuva.)

23.luukku

Tänään ollaan siivottu ja laitettu joulujuttuja valmiiksi. Kinkkukin paistettiin jo tänään ja illalla leivottiin kinderpiirakkaa kahvin kanssa. Aamulla meitä odottaa kuusi koristelua varten. 

 

Ensimmäinen Olivian joulu. Oliverille vietiin illalla kynttilä ja pikkuinen kuusi. Kamera vain jäi harmikseni kotiin. Jospa huomenna ehtisi valoisaan aikaan ottamaan haudasta kuvan. 

Jouluisia kuvia saatte nähdä sitten aaton jälkeen kun meillä on aikaa istahtaa koneen ääreen. Aatto aamu menee vielä valmistellessa ruokia ja kattaessa pöytää ja se kuusikin koristellaan. Joulurauhan julistus katsotaan telkkarista.  Sitten nautitaan hyvästä ruuasta rakkaiden seurassa, harmi vaan ettei kaikki rakkaat pääse saman pöydän ääreen. Kahvitellaan ja toivotaan jospa tonttu kävisi tuomassa lahjoja, kun luulen, että pukilla on niin kiire ettei meille ehdi. Sitten olisi vuorossa rakkaiden haudoille kynttilän viemisiä. Viimeiseksi menemme vielä mieheni isovanhemmille kahville, josta sitten illanhämärässä kotiin nukkumaan. 

Kuulostaa hyvin kiireiseltä, mutta joulurauhanjulistuksen jälkeen meillä ei enää kiirehditä vaan nautitaan joulusta. <3

22.luukku

Leffailta kummipojan, miehen ja neidin kanssa. 

Ihana ihana joulutarina ja taatut kyyneleet.

21.luukku

Kauneimmat joululaulut.

20.luukku

Pikkuinen neiti oppi 20.joulukuuta menemään itse istumaan. Edellisellä illalla hän kokeili ensimmäistä kertaa miten se voisi onnistua, mutta toinen jalka ei oikein totellut. Neiti päätti mummilassa ruokaa odotellessa näyttää sitten miten se oikeen tapahtuu. Ja illalla sitä mentiinkin monta kertaa istumaan. Miten tuo neiti voi kasvaa noin nopeasti. Olin juuri aiemmin viikolla sanonut ettei Oliviaa kiinnosta ollenkaan istumisen yrittäminen, että harjoittelee vaan konttaamista ja kuinka ollakkaan sitten yhtäkkiä alkaakin jo nousemaan istumaan ja onnistuu siinä.

 

19.luukku

Joulun aika saa taas tämän äidin herkistymään ja kyyneliltäkään ei olla vältytty. Pitkän aikaa on jo ollut sellaista seesteistä aikaa, ettei se ikävän ryöppy ole päässyt tulemaan kyyneliin saakka. Mutta mitä lähemmäs joulua tullaan sitä herkemmin ne kyyneleet kastaa silmäkulman. Toissapäivänä laittaessa pyykkejä koneeseen tuli totaalinen itkukohtaus. Ikävä poikaani kohtaan tuli puristaen sydämeen. Onneksi tällä hetkellä nämä itkukohtaukset ovat jo olleet enemmän poissa ja on vain hetkittäisiä pieniä hetkiä. Mutta jotenkin vielä kun tyttärelläni on tänä vuonna ensimmäinen joulu se saa sen surun ja ikävän nousemaan pintaan esikoisestakin. Hänen kanssaan kun emme saaneet koskaan kokea tätä ihanaa joulunaikaa. 

Tämän seuraavan laulun sanat sopivat siihen kaipaukseen mitä koen rakasta poikaani kohtaan.

Tuossa alkukuusta kun olin Antin keikalla, hän kertoi tämän laulun olevan omistettu kaikille niille rakkaille ihmisille jotka ovat jo täältä joutuneet lähtemään pois. Tälle äidillehän siinä tuli itku. <3

18.luukku

Hei, me nähtiin tänäänkin aurinko kun lenkkeiltiin. Tosin tämän päivän lenkki oli tosi lyhyt, käveltiin vaan jouluglögille.

Tarvisi varmaan kotona aloittaa joulun valmistelut. Tosin tänäänkin tein tontun askarteluhommia. ;) Mutta siitä askartelusta voin postata vasta jouluaaton jälkeen jottei paljastu lahjan sisältö aikaisemmin. Pitää vaan muistaa ottaa kuvat ennen kuin paketoi sen. ;) 

17.luukku

Tänään nähtiin pitkästä aikaa auringon paistetta. 

Oltiin pitkällä lenkillä. 

Neidin päiväunien aikana, minä autoin joulupukkia ja paketoin muutaman lahjan.

16.luukku

Serkku tuli tänään kylään. :)

15.luukku

Käytiin tekemässä viime hetken jouluostoksia.

Nähtiin joulupukki, tämä äiti vaan oli niin tyhmä ettei tajunnut ottaa kuvaa Oliviasta ja joulupukista. :( 

Käytiin myös meidän suosikkikaupassa. Arvaatkos mitä me sieltä ostettiin? :)

14.luukku

Tänään ollaan viety minun isovanhemmille joulutervehdyksiä. Aurinkokin pilkahteli tänään, saisi vain tulla vähän pakkasta, mielummin tuon loskan tilalle... Tällä kertaa kuvissa vilahtaa meidän karvakorvat eiliseltä happihyppelyltä, tänään kun kameraa ei kukaan muistanut laukusta esiin kaivaa.

13.luukku

Aamulla saatiin herätä vähän valoisempiin tunnelmiin, ihanaa lunta on vihdoinkin satanut. Tosin näyttää siltä ettei siitä kauaa saada nauttia. 

Pöllöt pöllö verhotkin sain valmiiksi neidin huoneeseen, no ei ne ehkä mun silmään ihan parhaat oo, mutta sitten kun mä löydän sen kankaan mistä mä oikeesti tykkäisin tosi tosi paljon niin vaihdetaan näiden pöllöjen verhojen tilalle.

12.luukku

12 päivän päästä kuvassa oleva koriste pääsee taas hetkeksi kuuseen oksalle roikkumaan. Pallo saa kaverikseen vaaleanpunaisen baby's first christmas 2014 pallon.

11.luukku

Jippii!!! Joulukortit valmiita, osa viety postiin, osa odottaa, että ne toimitetaan. Vielä olis huominen päiväkin ollut aikaa tehdä niitä ja kirjoitella, mutta kerrankin mä olin ajoissa, onkohan joku unohtunut, toivotaan ettei olisi.

10.luukku

Neiti odottaa aamuhärässä, että mummi hakee meidät shoppailemaan. ;) 

Olivialla päällä ihanat Silverjunglen body ja mekko. 

9.luukku

Kummitätini kävi tänään kylässä. Saatiin ensimmäinen joulukukka. <3

8.luukku

Tylsää ulkona sataa vettä. Me nautitaan sisällä kuivasta ja lämpimästä ja katsellaan vesipisaroita ikkunasta. Neidin mielestä on aika mielenkiintoista kun ikkunaan sataa vettä. Tämä äiti vaan ei niin tuosta sateesta välitä. Mutta tänään pidetään löhöpäivä. Aamun ekat päikkärit neiti nukkui äidin sylissä ja tämä äiti nautti oman rakkaan tyttärensä tuhinasta. <3

Myös kissat on uneliaampia tänään. Vaihtavat vaan asentoa välillä ja nukkua tuhisevat. :) Ei taida tää harmaa keli oikeen piristää kenenkään mieltä, oi koska sitä valkoista lunta sataa!?!

7.luukku

Tää äiti pääsi vähän shoppailemaan oman Me&i myyjänsä mallistonpoistomyyntiin. Voi mitä ihanuuksia sieltä kotiutui. Tosin mekot on kokoa 122/128, että hetki menee siihen kun ovat sopivia, mutta kun ne kuosit on niin ihania niin varastoon ne ostin. Sekä parit myyjän oman lapsen vanhat housut. Näiden housujen malli vaan on niin sopiva neidille, että jos edullisesti saan niin ostan mielelläni. :)

6.luukku

Itsenäisyyspäivän kattaus. 

Meillä odotetaan ruokavieraita saapuvaksi, tarjolla on karjalanpaistia ja perunamuussia juustosarvien kera. 

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

4. ja 5. luukku

Eilen oli niin kiireinen päivä, että eilisen kalenteri luukun kuva jäi laittamatta. Neljännen luukun kuvasta löytyy neiti miikkarin talvibodyssa. Me mietitään edelleen missä se talvi ja lumi viipyy?!?

 Tämän päivän luukusta löytyy neiti älskling sukkahousuissaan. Tämä pieni ihana saa leikkiä ja kuolata samaa mattoa, jota hänen isänsäkin on pienenä kuolannut. ;) Meidän ihana valkoinen karvalankamatto kun sai hetkeksi "lomaa", sillä neiti tykkäisi vain nuolla sitä mattoa ja tästä äidistä se ei niin hauskaa ole.

3.luukku

Tärähtänyt kuva kolmannen luukun kunniaksi. ;) Vihti. Ilta siskon kanssa. Omaa aikaa. Perinteinen joulukonsertti.

Joulukuun toka

Täällä odotetaan joulua tulevaksi, mutta myös lunta! Ajatella reilu viikko sitten täällä oli ihan valkoista ja päästiin ekaa kertaa pulkkailemaan, mutta nyt ei ole tietoakaan enää lumista. Voi kunpa olisi valkoinen joulu!

Joulukuun eka

Minä olen jo monena vuonna tahtonut tehdä blogiin joulukalenterin. Tänä vuonna muistin asian tosiaan vasta tänään, että sellaisen voisi tehdä tänne. Mulla on aina ollut suunnitelmia mitä siinä joulukalenterissa voisi olla ja nyt kun ajattelin, että pitäiskö se oikeesti tänä vuonna järjestää on kaikki ajatukset kadonneet päästä ja tuntuu etten koskaan ehdi tai vaan ei tule aikaseksi ottaa kuvia mistään. Mutta nyt ajattelin, että jospa tekisi sellaisen kuvajoulukalenterin, jospa tulisi sitten vähän enemmän napsittua kuviakin. Kuvissa voisi siis vilahdella miten se joulu meille pikkuhiljaa tulee ja tietenkin pikkuneidin joulun odotuksesta. 

 Tosin en nyt lupaa sataprosenttisesti, että jokaiselle päivälle tulisi oma luukku tänne, koska en jaksa ottaa siitä isoa stressiä, mutta yritän parhaani kuitenkin. :)

Voi, mä niin odotan, että saan keksiä pikkuneidille oman joulukalenterin sellaisen missä on kaikkia kivoja pienijä juttuja jokaiselle päivälle. Mutta sitä odotellaan vielä, neiti kun ei oikein sellaisesta vielä taitaisi mitään ymmärtää. ;) 

Joulukuun ekasta luukusta paljastuu pikkuneiti, ihanan sydänmekon kanssa, josta mulle tulee joulupiparit mieleen. Se on niin ihana mekko, että meillä löytyy se kahdessa koossa kaapista, hups! ja minun kaapista oma, joten saadan tyttären kanssa samistella. ;) 

Niin ja siis aoitaan kyllä käyttää joulun jälkeenkin tätä mekkoa, että ei oo pelkkä joulumekko. :D

Puoli vuotta

Meidän pikkusisko, pikkuinen vauvamme on puoli vuotta. Sunnuntaina tuli täyteen tämä virstanpylväs. Puolvuotissynttäreiden kunniaksi olimme neidin kanssa päättäneet pitää Me&i kutsut pienellä porukalla. Se onnistuikin mainiosti ja tää äiti sai ihania emännänlahjoja siinä sivussa ja harjoitella kakun päällisen tekemistä sokerimassasta. Mun on pitkään jo tehnyt mieli harjoitella päällystää koko kakku sokerimassalla, mutta en oo viitsinyt turhaa tehdä kakkuja, kun ei oo ollut mitään aihetta. Nyt päätin että pidetään pienimuotoiset kutsut niin saan sitten siinä samalla harjoitella. Se onnistuikin yllättävän hyvin, mutta sokerimassaa olisi saanut olla vähän enemmän niin isoon kakkuun. Olen joskus tehnyt kyllä pieniä kakkuja jotka oon päällystänyt marsipaanilla, mutta nyt vähän lisää haastetta isommasta kakusta. Ehkäpä mä sitten neidin oikeilla synttäreillä osaan tehdä  isoon kakkuun sokerimassa päällisen onnistuneesti. Mä tykkäisin useamminkin leipoa, mutta on kovin tylsää leipoa aina pakkaseen ja herkkujahan oon yrittänyt itse välttää viikolla, jotta joskus ees saatais tältäkin äidiltä ylimääräiset pois ja kevyempi olo. ;) Taitaa olla kyllä niin että siihen menee vielä ikuisuus...

Olivia sai puolvuotislahjoja vaikka olinkin kieltänyt niitä ostamasta. Koska ei meillä oikeasti mitään puolvuotissynttäreitä juhlita. Olivia sai seuraavan koon tutteja eli niitä kun puolivuotiaana voi antaa, mekon, pannan, purulelun ja muumilusikan. Mutta paras lahja tuli oikeastaan neidiltä itseltään sillä hän näytti äidille ja isille aamupäivällä miten sitä oikeen ryömitään ja päästään eteenpäin. <3 

 

Miten se vauva aika oikeasti menee niin nopeaan, nyt tuntuu siltä, että onko sitä osannut nauttia tarpeeksi siitä ihanasta vauvantuhinasta. Nyt mennään niin kovaa taidoissa eteenpäin, että äidin päätä ihan välillä huimaa. Soseitakin ollaan jo jonkin aikaa maisteltu ja tänään aloitellaan lihojen maistelu. On ihanaa nähdä tytön oppivan koko ajan uutta, mutta samalla se on niin haikeaa, minun pieni vauvani kasvaa koko ajan lähemmäksi isoa tyttöä. On ihanaa kun Olivia välillä kikattelee ja hänen juttujaan on ihana kuunnella, herätä häneen iloiseen hymyyn ja jokelteluun.

Toinen isänpäivä

Eilen vietettiin meidän isin toista isänpäivää. Päivä oli ihan erilainen kuin vuosi sitten, iloisempi. Tällä kertaa meidän isi sai myös lahjan. Tehtiin Olivian kanssa isille paita johon painettiin käden- ja jalanjäljet sekä ostettiin kismet, jossa luki rakkaalle. Askarreltiin myös kortti johon tehtiin kaksi sydäntä, joihin neiti piirteli. Isoisille ja isoisoisille tehtiin tyynyliinat, joissa oli neidin käden- ja jalanjäljet. Toisen puolen isoisille ja isoisoisille tehtiin tyynyliina jossa oli mun ja mun siskon ja veljen sekä Olivian ja siskon poikien kädenjäljet. 

Meidän isi ei saanut aamupalaa sänkyyn, ehkä sitten kun Olivia ymmärtää enemmän tämän isänpäivän päälle. ;) Koko viikonloppu meni kyllä isejä juhliessa, kakkuja tuli syötyä ja hyvää ruokaa. 

7 kuvaa kesästä

Sain kuvahaasteen Sonjalta. Eli pitää valita seitsemän kuvaa kesästä. Tää olikin yllättävän vaikeeta, tämä kesä meni enimmäkseen sisällä ollessa, kun jotenkin ihan pienen vauvan kanssa ei ollut kiva olla paahtavassa kuumuudessa ulkona. Ja kun ollaan oltu ulkona niin missä ihmeessä se kamera on ollut, vissiin sisällä. ;)  Mutta kiva haaste, kun tuli taas pitkästä aikaa selailtua kesän kuvia. :)

Tässä minun valitsemat seitsemän kesä kuvaa, olkaa hyvät.

Pikkuisen eka hellemekko. 

 Omenapuun istutus.

 Pienet torkut ulkoterassilla liian suuren hellehatun kanssa. 

 Uimarannalla, sulkemisajan jälkeen. Palattiin minun kummitädin mökiltä lossilla, jossa toisessa päässä on uimaranta. Tosin ei kovin kesäiseltä vaikutu kun Olivialla on niin paljon vaatteita, mutta kesäkuun loppua silloin elettiin. 

 Kesävarpaiden tuuletusta. 

 Valmiina aurinkoon, aurinkolasit on markkinoiden pienimmät ja silti niin isot. :)

Mummilan retrovaunuissa päikkärit maistuivat.

Haastan 7 kuvaa kesästä laittamaan Sanniksen ja Petran. 

(p.s. muutkin saa haastaa itsensä jos vaan tahtovat ja jos te tytöt ette jaksa ottaa haastetta vastaan niin ei mitään hätää.)

Päivä jolloin muistamme

Tänään on päivä jolloin muistamme edesmenneitä rakkaitamme, käymme haudalle sytyttämässä kynttilöitä ja jos rakkaamme on kuollut viimeisen vuoden aikana viime pyhäinpäivästä on monilla myös tapana käydä kuuntelemassa rakkaan nimi kirkossa kun hänelle sytytetään kynttilä. 

Muistamme tänään esikoistamme, rakasta poikaamme. Muistamme hänet joka päivä ei vain näinä erikseen tarkoitettuina päivinä. En mitenkään voisi unohtaa rakasta poikaani. Enkä tahdo, että pikkusisko eläisi elämäänsä niin ettei tietäisi isostaveljestään. Oliver on aina yksi perheenjäsenistämme. 

Tällä viikolla käydessäni yksin hautausmaalla, tunsin erilaisen tunteen kuin koskaan aikaisemmin käydessäni. Kävin iltakahdeksan aikaan, oli pimeää ja hautausmaan valot eivät palaneet. Ensimmäinen ajatus oli, käyn vaan äkkiä kun siellä on niin pimeää ja jotenkin hautausmaa on sellainen paikka etten tahdo olla siellä pimeässä, niin etten nää mitä siellä tapahtuu. Lapseni haudalle päästyäni minulle tuli lämmin olo, sellainen sisäinen lämmin olo ja mieleni valtasi suuri rakkaus poikaani kohtaan suurempi kuin koskaan aiemmin. Olen pohtinut tätä muutaman päivän ajan ja olen huomannut muutenkin, että itselleni on tullut niin sanottu sisäinen rauha. Enää ei väsytä ja masenna niin paljon. Onkohan nyt jokin uusi virstanpylväs menty surussa eteenpäin.

Perjantaina pyhäinpäivänaattona veimme pikkusiskon kanssa kuusenhavuja haudalle, viime vuonna veimme kanssa juuri ennen pyhäinpäivää ja niin teimme tänäkin vuonna. Haudasta tuli jotenkin heti siistimmän ja lämpimämmän näköinen. Unohdimme vain kameran kotiin tuolla reissulla, joten nyt ei ole ihan tuoreinta kuvaa haudalta näyttää. 

Lähetämmä sinne pilvenreunalle rakkaallemme paljon suukkoja ja haleja, äidiltä, isiltä ja pikkusiskolta!

Nyt on minullakin!!!

Nyt on minullakin ne ihanat keräilylautaset. Ensimmäiset kaksi kahdestakymmenestä lautasesta. Arabialta on julkaistu keräilylautaskokonaisuuden kaksi ensimmäistä lautasta. Lautasen kuvitukset tulevat olemaan Muumi-muki kokoelman kuvituksista ja niissä tulee olemaan kaikki harvinaisemmat kuvitukset. Ensimmäiset lautaset ovat fazer ja muumipeikko unelmoi. Nämä kuvitukset ovat niitä joista voin vain unelmoida mukeina. Kaikkia keräilylautasia on saatavalla vain rajattu määrä. Olen iloinen etten jäänyt ilman näitä harvinaisialla kuvilla varustettuja lautasia, koska mukeina tuskin koskaan raaskin niitä ostaa.

Nämä lautaset eivät siis pääse jokapäiväiseen käyttöön, vaan ne säilytetään siinä pahvirasissa jossa ne ostaessa tulevat. Sen verran arvokkaat nämä ovat. Toki eipä minun muutkaan kaksipuoleiset lautaset enää ole käytössä, koska niitä ei enää saa kaupasta, en pysty ottamaan sitä riskiä, että ne hajoaa käytössä.

On ne vaan hienot! :) Olen siis täysin menettänyt sydämeni näille arabian muumi astioille. Ensin sai olla sydän syrjällään saanko rillimukin ja sen jälkeen saanko nämä lautaset. Mutta nyt voin huokaista, minulla on ne! Niin paljon harmittaa kun en ole saanut silloin lapsena 90-luvulla kuin kaksi muumimukia lahjaksi, miksen mä ole saanut niitä enempää?!? Ja sitten harmittelin, että hurahdin liian myöhään muutenkin keräämään ja millenium mukikin jäi ostamatta. Mutta kaikken eniten minua on harmittanut kun olen kaupassa joskus ajatellut ostavani niitä seinälautasia, mutta sitten kuitenkin jätin ne ostamatta, nyt harmittaa kun niitä löytyy vain kolme. Mutta eipähän auta jossittelut. Olen iloinen, että kuitenkin monen monta mukia ja lautasta minulta löytyy. :)

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muumimuki keräilijöitä? Tai onko joku muukin jo ehtinyt nämä lautaset ostamaan?

Maistiaisia

Nyt on meilläkin alettu maistelemaan soseita. Viime viikon perjantaina alettiin maistelemaan porkkanasoseella. Neiti on pärjännyt tähän saakka loistavasti pelkällä maidolla ja edelleenkin pärjäisi, mutta neuvolasta ehdotettiin, että kannattaa alkaa maistattelemaan ettei sitten tule kovin kiire yhtäkkiä niiden soseiden kanssa. Maistatukset ovat menneet vaihtelevasti toisinaan menee paremmin ja sitten taas toisinaan kaikki työnnetään ulos suusta. Tänään oli eka kerta kun minä syötin niin, että meni edes jotain ihan oikeasti alas. Viikonloppuna kun isi syötti niin se taisi tämän homman mielestäni paremmin tai sitten neiti ei vaan tee iskälle kiusaa ollenkaan. 

Kohta ollaan maisteltu viikko porkkanaa ja ajattelin että hetken päästä vois kokeilla perunaa ja kahden viikon päästä ottaa mukaan myös toinen maistatuskerta päivässä ja lisätä siihen omenan. Tein itse soseet valmiiksi pakkaseen paitsi perunaa en tehnyt valmiiksi. Porkkanat, omena ja sitten kukka- ja parsakaali soseet ovat valmiina pakkasessa ja sieltä niitä on sitten helppo ottaa ja antaa. Perunaa en vielä laittanut pakkaseen kun ajattelin että yksinään peruna pakkasessa ei välttämättä ole niin kiva, mutta sitten kun aletaan kaikkia makuja yhdistelemään niin sitten ajattelin perunankin pakkaseen tehdä valmiiksi, ainakin muutaman, että saa mukaan silloin kun lähtee jonnekkin, muuten ne saa tehtyä äkkiä valmiiksi silloin kun tarvitaankin.

Hyvä olla

Olin viime sunnuntaina eräässä konsertissa. Laulaja oli sellainen josta olen jo lapsena tykännyt enkä varmaankaan missään vaiheessa ole lakannut kuuntelemasta. Lapsuudesta saakka ystäväni kanssa ollaan kuunneltu tätä ensin hänen lastenlauluja ja sitten iskelmiä. Varmaankin suurin syy miksi ollaan alunperin alettu ystäväni kanssa tätä kuuntelemaan oli syynä, että meidän äidit kuunteli tätä. Ollaanhan me oltu kahdessa konsertissakin, toinen oli omalla paikkakunnalla järjestetty lastenkonsertti ja toinen oli konserttitalossa Turussa. Enää en tosin tiedä kuunteleeko ystäväni hänen musiikkiaan, ei ole tullut koskaan jutuksi. Mutta tämä laulaja on vaihtanut kymmenisen vuotta sitten iskelmistä gospeliin. Toki aina sen yhden legendaarisen iskelmän hän laulaa, mutta kun sen sanoja kuuntelee niin ei sekään ole ihan mikä tahansa laulu. 

Tämä artisti kertoo juttuja laulujen välissä ja näin pohjustaa lauluja ja tuo erilaisen tunnelman konserttiin. Hän sanoi esimerkiksi, että hänen tulee tuoda kipeitä asioita elämästään esille, jotta me kuuntelijat pääsemme lähemmäs häntä ja olisimme enemmän läsnä siinä hetkessä. Ja tämä onkin totta, ei se reilu tunnin pituinen konsertti tuntunut miltään kun siihen uppoutui ja ne jutut ja laulut veivät mennessään .Toki myös vitsejä ja iloisia asioita mahtui mukaan. Artisti vielä pyysi konsertin alussa ettei laulujen välissä taputeta, jotta jokaisella kuulijalla on vain aikaa kuuntelemiseen, eikä tarvitse tehdä muuta kuin olla läsnä. Hän kertoi myös ettei ole pitkään aikaan yhtään konserttia vetänyt alusta loppuun saakka niin ettei olisi nähnyt ihmisten silmäkulman kostuvan. Eikä nytkään tapahtunut niin. 

Hän kertoi erilaisia juttuja, mutta yksi joka kosketti minua eniten oli juttu hänen tuttavaperheestään. Hän oli saanut luvan kertoa konserteissaan tämän tarinan, joka siis on aivan totta. Kaikki jutut mitä hän kertoo ovat totta eikä keksittyjä.

 Puolisen vuotta sitten hän oli mennyt pitämään konserttia, kauemmas kodistaan ja joutui yöpymään siellä. Siellä ollessaan hän oli saanut viestin tuttavaperheeltään. Viestissä oli suru uutinen, perheen 7-vuotias tyttö oli kuollut pitkäaikaiseen sairauteensa. Mutta se mikä minua kosketti siinä eniten ja toi silmäkulmiini kyyneleet oli se mitä tämä tyttö oli sanonut juuri ennen kuolemaansa. Tyttö oli katsellut ylöspäin sairaalavuoteellaan ja sanonut: tuonne minä haluan, siellä on hyvä olla. Tämä artisiti sanoikin, että lapsi ei osaa kyseenalaistaa tai miettiä uskonasoita sen enempää, vaan se mitä hän sanoi tuli suoraan sydämestä. Tämän jälkeen tuli minullekkin olo, että minunkin lapsellani on varmasti hyvä olla, siellä taivaankodissa. Samassa konsertissa tämä artisti vielä sanoi, että jokaiselle on varmasti joku joka odottaa sinua siellä jossakin minne me menemme ja meillä jokaisella on joku jonka näkemistä me odotamme. Lisäksi hän myös pohti sitä asiaa miten se kuolema onkin meille ihmisille niin vaikea asia lähestyä ja käsitellä ja pystyin taas samaistumaan tähänkin. En enää kaikkea muista niin tarkasti miten hän nämä asiat esitti ja kertoi, olisi ollut mukavaa saada nämä juttutuokiot johonkin muistiin, josta voisi niihin palata, koska monet hänen sanomat asiat jäivät lämpiminä asioina sydämeen ja antoivat itselle lisää voimaa. 

 

Minulla ei ole ollut otsikon mukaan hyvä olla, mutta ei nyt mikään niin huonokaan. Sillä minulla on tässä nyt noin kolmisen viikkoa ollut henkisesti hyvin väsynyt olo. Olo on samanlainen joka oli viime vuoden kesänä. Nukkuminen ei auta yhtään, välillä olen pirteä ja taas yhtäkkiä voin olla tosi väsynyt. Olen itse niin väsynyt tähän olotilaan, tahtoisin niin olla energinen ja jaksaa touhuta kaikenlaista, mutta kun mieli vaan on niin väsynyt. Olen kyllä tällä hetkellä hyvin onnellinen, niin onnellinen kuin vain voi elämässä tapahtuneiden asioiden jälkeen olla. Eilen miehellenikin tästä sanoin ja sanoin ettei edes nukkuminen auta. Hän totesi siihen, että aika on ainut mikä auttaa. Niin se vaan taitaa olla. Minä kun en vauvan takia voi olla väsynyt, sillä hän on nyt viikon verran nukkunut yöt kokonaan ja nukkuu päivällä hyvät päiväunet. Viime yönäkin Olivia nukkui 13 tuntia!! Mutta kun tähän väsymykseen ei nukkuminen auta niin enpä sille mitään voi. Onneksi minulla on iloinen tytär, joka jaksaa hymyillä ja antaa voimia äidille. Hänen kanssaan olen väsymyksestä huolimatta jaksanut hyvin touhuta ja olla. Mutta tunnen oloni silti sellaiseksi vaikka jaksan tehdä asioita, että olisi helpompi tehdä ne jutut jos ei olisi niin väsynyt henkisesti koko ajan. Mutta vielä tulee sekin aika kun väsymys väistyy ja energisyys palaa! 

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mihin katosi vauva?!?

Vaatteet: Mekko, body, housut ja sukat  Polarn O. Pyret

Minne se vauva oikein katosi. Meidän vauva ei olekaan enää vaan vauva. Vaan osaa jo kaikenlaista. Miten se vauva aika, jolloin vauva vaan nukkuu syö ja katselee ja vaan olla köllöttelee meneekin niin nopeaan. Sunnuntaina (korjaus se on siis jo torstaina, tällä äidillä on vähän päivät sekasin) ollaankin sitten jo viiden kuukauden ikäisiä. Apua ensi kuussa Olivia on jo puolivuotias. Reilu viikko sitten Olivia oppisi kääntymään selältä vatsalleen ja nyt hän onkin jo siinä hyvin taitava. Muutamia kertoa ollaan menty vatsalta selälleenkin jo. Luulin ensin vähän että vahingossa pääsi selältä vatsalleen, mutta kun käänsi takaisin selällee meni hetki niin oltiin jo taas vatsallaan. Hassua miten se taito tuleekin sitten ihan yhtäkkiä. Lauantai aamuna ei ollut vielä mitään sellaista ajatustakaan, että tänään käännyttäisiin, mutta illalla sitten laitoin Olivian leikkimään leikkimaton päälle, aloin selittämään miehelleni jotain ja katsahdin lattialle kun oli niin hiljaista ja mitä siellä tehtiinkään, yritettiin kääntyä. Sanoin miehelleni äkkiä katso, no molemmat me siinä ajateltiin, että kyljelleen tyttö jää niin kuin monena muuna kertanakin, mutta ei sehän kääntyi!! 

Vaatteet: body Name it, Siilipyllyhousut Me&i, sukat Polarn O. Pyret

Leluilla Olivia osaa leikkiä jo tosi hyvin. Osaa ottaa viereltään lattialla olessaan lelun käteen ja tutkia sitä sormien ja suun avulla. Siis kaikki mitä vähänkin saa käteen menee suuhun ja jos ei muuta niin ne omat sormet on tosi kiva tunkea sinne. No ollaan yritetty, että kun ne sormet menee suuhun otettaisiin ne pois ja sanotaan ettei saa laittaa, annetaan jokin lelu tai tutti. No eihän Olivia tuttia syö muutakin silloin kun on väsynyt ja haluaa selvästi nukahtaa. Olivia tykkää jutella omia juttujaan hyvin kovaan ääneen. Tämä ei kyllä aina iltaisin ole niin kivaa äidin ja isin korville, mutta neiti kyllä saa äänensä kuuluville. Eikä muuten edes ala juttelemaan hiljempaa vaikka itse kuiskaisi hänelle, hän vaan naureskelee ja korottaa ääntään lisää. :D Hyppykiikussa tykätään hirmuisesti olla, siitä tykätään tosi kovasti ensimmäisen kerran alkuihmetyksen jälkeen. 

Vaatteet: Body ja housut Name it, sukkahousut Kapphall

Nukahtamiseen hän siis tarvitsee sen tutin ja kissa unilelunsa, jota hän sormeilee ja laittaa yleensä naamaan päälle. Ilman tuttia välillä voidaan kyllä nukahtaa, mutta ilman kissaa siitä ei tule mitään. Yö unille nukahtaminen sekä päiväunille tai aamu - tai iltatorkuille tapahtuu siis erittäin helposti, Olivia nukahtaa muutamassa minuutissa, välillä siihen ei tarvita kuin se minuutti jos sitäkään. Yöunet ollaan nukuttu viime torstaista saakka kertaakaan heräämättä yöllä syömään. Yöunille Olivia menee siinä kello 21-21.30 ja aamulla hän herää kello 8-9.30 välisenä aikana. Aamupäivällä otetaan yhdet torkut, joko äitin tai isin sylissä, omassa sängyssä tai sitten käydään kävelyllä. Päiväunille Olivia menee yleensä 12-13 välisenä aikana ja nykyään aika usein nukkuu kolme tuntia, välillä nukutaan kyllä jopa 5 tai 6 tuntiakin, mutta tuo 3 tuntia on ollut päiväunia sen jälkeen kun yöt on nukuttu kokonaan, sitä ennen kun herättiin vielä yhden kerran syömään yössä, nukuttiin yleensä päiväunia 5 tuntia. Illalla Olivia ottaa yleensä vielä yhdet joskus jopa kahdet torkut ennen nukkumaan menoa. Eli ei siis voi sanoa, että meidän vauva nukkuisi vähän. 

Kiinteitähän me ei vielä olla alettu antamaan, koska neidille riittää vieläkin hyvin vain pelkkä maito. Ajattelin että joskus tällä tai ensi viikolla voitaisiin alkaa vähän maistelemaan niitä kiinteitäkin, pikku hiljaa. Vaipoista me käytetään kokoa 3 ja kertisvaippoina meillä on liberoa. Ollaan alettu myös osakestoilemaan ja se on sujunut kyllä hyvin. Vielä ei olla käytetty kestoja kuin kotona, koska Olivia pissaa aika paljon, niin ainakaan noilla kestoilla mitä meillä kotona on niin ei himuisen pitkiä vaihtovälejä pidetä, koska ei niihin viitsi niitä imuja niin paljon laittaa ettei tyttö enää pysty edes olemaan kun vaippa on niin iso. Ja olen muutenkin joskus päättänyt, että osakestoilu vois olla se meidän juttu, koska en tahdo ottaa siitä mitään stressiä sen enempää. Mutta eikös sekin jo ole hyvä jos vaikka vaan yhdenkin vaipan vaihtaa kestoon päivässä, sekin säästää vaipparoskien kerääntymistä 365 vaippaa vuodessa.

Kirjoitin kuvien alle minkä merkkisiä vaatteitta kuvista löytyy lähinnä muistutukseksi itselleni. Mutta kiinnostaako teitä tietää välillä minkä merkkisiä vaatteita meidän vauvan päältä löytyy? Että kirjoitanko samaan tyyliin muissakin postauksissa vai onko se ihan tyhmä juttu.