perjantai 29. elokuuta 2014

Vihdoinkin ne kastelahjat...

Niin mähän lupasin, että mä teen erillisen postauksen niistä ristiäislahjoista. No nyt mä oon saanut otettua ne kuvat, mitä ilman tää postaus ei olisi mitään. Kastekehys oli kaiverrettavana, joten halusin sen vielä odottaa ennen kuin teen tän postauksen. Tosin sekin on ollut varmaan jo parisen viikkoa täällä kotona. ;)

Mut nyt niihin lahjoihin. En tosiaan osannut kertoa mitä lahjoja pikku murumme olisi tarvinnut. Paitsi olin maininnut, että se ja se olisi kiva. 

Kummeilta tuli se perinteinen kastekehys. Tästä tykkään tosi paljon. Minusta se on ihanin muisto ristiäisistä. Minulla on omanikin vielä tallella, tosin ei esillä missään. Olivian kehykseen tosiaan tarvis varmaan vaihtaa hänen oma kuva vielä, en huomannut ottaa tuota pojan kuvaa pois kuvatessani.


Sekä toinen kehys jonka tahdoin oli riviera maisonin my first year kehys. Tahdoin kehyksen johon saa esille jokaisen kuukauden kuvan ja näin siitä näkee miten vauva on muuttunut kuukausien varrella. Meillä on ollut tapana että otetaan sophie giraffen kanssa aina joka kuukausi kuva, joten kirahvista voi vähän katsoa myös miten pituutta on tullut. Ja tässä kehyksessä on myös vielä niin sanotut mainoskuvat paikallaan. 


Olivia sai myös muumi astiaston, jota olin pyytänyt sekä aterimet. Sekä myös muumijuhlahetki lusikkasetin sekä muumipyyhkeen. 



Nomination korun, jota olin myös itse toivonut. Minusta on ihana idea antaa koru lahjaksi johon voi sitten vuosien varrella keräillä erilaisia paloja. Näin ollen ei jokaiselta tule synttärilahjaksi leluja vaan voi myös tuoda nomination palan, josta jää aikuisuuteen saakka jotakin, koska leluilla ei tule enää aikuisena leikittyä. 





Myös lahjoista löytyi tuo lasinen pikkumyy muna. Ihana koriste Olivian omaan huoneeseen. Pitäisi hommata sinne pari tauluhyllyä, jonne voi näitä ja valokuvakehyksiä laittaa. Sekä paljon rahaa löytyi myös lahjoista. Sekä  teddykompanietin pupukeinu, josta saa myös tuollaisen menopelin, kun taittaa pyörät alle. En malttaisi odottaa, sitä hetkeä kun nään tyttäreni menevän tällä ympäriinsä. Toisaalta toivottavasti pysyy vielä hetken vauvana. :) 


Siinäpä ne lahjat taisi olla, jos en nyt jotain unohtanut. 

torstai 28. elokuuta 2014

Rakkautta

Saan olla onnellinen, koska minulla on maailman ihanin ja rakkain mies. 

Miten sitä vain ei itse aina muista kertoa ja sanoa toiselle. Ilman häntä en olisi tässä ja nyt. Ilman häntä minulla ei olisi kahta kaunista lasta. Ilman häntä en olisi selvinnyt esikoiseni menetyksestä. Hänen kanssaan saan jakaa arkeni ilot ja surut, miettimättä mitä se minusta ajattelee. 

Aina sitä ei itse muista miten paljon se toinen välittää toisesta. Ennen kuin taas jokin pieni tai iso asia siitä muistuttaa. Asian ei tosiaan tarvitse olla mikään sen kummempi tai kallis, millä voi osoittaa toisesta välittämisen. 



 Viime viikonlopulla olin menossa siskoni kanssa käymään iittalan tehtaanmyymälässä, yritin edellisenä iltana mieheni kanssa jutella toven juhlamukeista. Jos niitä löytyy voinko sitten ostaa sen kuudenpakkauksen, että saan sen rillillisen mukin. Mieheni oli hyvin vaisu eikä tahtonut oikein keskustella asiasta. Minä taas kiukustuin ihan hirveästi ja totesin, että soitanko sulle sitten jos niitä on, että ostanko vai en. Hinta kun ei ole mikään pieni kun ne kuusi mukia ostaa niin en yksin tahtonut tehdä päätöstä ja mieheltäni en saanut keskustelulle vastakaikua. Totesi hän, että voidaanhan me ne netistä tilata. Mutta kun niitä ei ole netissä iittalalla ollut saatavilla, niin eihän niitä nyt sieltä pysty tilaamaan ja mulla oli alennuskoodi, joka on voimassa elokuun loppuun. Olin alkuviikosta saanut mahdollisuuden ostaa sen kolmen satsin mukeja noin 140€, kun äitini oli laivalla ja se oli siellä edullisempi kuin maitten noin 180€ hinta. Lähetin äidille vain viestin, että odotan vielä jospa ne rillit kävelisi mua vastaan vielä. No laitoin miehelleni viestiä silti, että nyt olis laivalla näin paljon edullisemmin, mutten silti raaski ostaa. Mieheni laittoi viestiä, että joo katsotaan jos vielä saataisin ne, tehdäänhän niitä vielä kuitenkin. Mutta rakas mieheni oli laittanut äidille viestin, että osta ne mukit. Mieheni siis tietää kuinka paljon mä olen halunnut sitä hiivatin rillimukia!!!! No joo olin mä jo päättänyt etten mä sitä välttämättä tarvitse, että mulle riittää se tavallinenkin. Eihän nyt niin tosissaan voi näitä ihania muumimukeja kerätä. Mutta nyt mä saan olla onnellinen rillimukin omistaja! :) 


Taas sain siis muistutuksen siitä kuinka paljon mieheni minua rakastaa. <3

Mutta ei mua tosiaan aina tarvitse lahjoa, että mä sen muistaisin. 
Kyllähän mä sen joka päivä pienissä arjen asioissa huomaan.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lisää raitaa

Ostin meidän tytölle vähän lisää raitaa alkuviikosta. Tai enhän mä oikeestaan ostanut vaan käytin tytön saaman lahjakortin. Eli käytiin vähän katsastamassa P O. P:in liikkeessä skanssissa mitä sieltä löytyy. Ja löydettiinhän me sieltä. Ostettiin alesta yhdet sukkahousut, huivi ja parit neulelapaset. Sekä sitten windfleecehaalari.


Haalari me otettiin koossa 68. Vaikka ostamani velourhaalari joka on kokoa 50 menee edelleen ja siinä on edelleen resoritkin käännettyinä. Mutta miksi otimme koon 68. Myyjä meille ehdotti kokoa 62 ensin, koska hän sanoi ettei vauvalla ole välilä vaikka se on vähän iso, koska hän ei vielä konttaa. On yleisimmin sylissä, vaunuissa tai autokaukalossa. Koska haalarissa on käännettävät lahkeet ja hinhansuut, ne jäävät niin sanotusti pussille eikä kylmä pääse sitä kautta. Mutta koska koossa 62 ja 68 oli niin vähän koko eroa loppujen lopuksi niin myyjä suositteli ottamaan isomman koon jospa se menisi vaikka ensi syksynä vielä, niin että ostaa siihen vaikka windfleece töppöset jolloin saadaan haalariin lisäpituutta tavallaan töppösen varresta. Sekä tätä puku voi käyttää talvella haalarin alla villa- tai fleecehaalarin sijasta. Sekä koska se pitää tuulta paremmin kuin tavallinen fleecehaalari ja on lämpimämpi kuin tuollaiset syys/keväthaalarit, tätä voi lämpimillä talvikeleillä käyttää vaikka autoillessa pukuna kaukalossa, jossa muutenkin tulee helposti kuuma, ainakin meidän tytöllä. 





Onhan se vielä iso, mutta ensi keväänä tuskin on enää näin iso tai vaikka jouluna. Hyvin tuntuu kädet pysyvän hihoissa ja jalat lahkeissa vaikka reilu onkin. Ja mikä parasta, tässä on tuo kaksoisvetskari, niin saa mukavasti laitettua vetoketjut ylös saakka kiinni, ilman että ne tuntuisivat ikäviltä kaulassa. Haalarissa on myös irroitettava huppu, joten kun huppua ei tarvita saa sen kätevästi pois. 

Onko teillä muilla kokemusta näistä windfleece haalareista? Ootteko tykänneet?
Joko teitä alkaa kyllästyttää aina lukea näistä vauvalle hankituista vaatteista? 

tiistai 26. elokuuta 2014

Noa noa osa 3

Lupaan ettei hetkeen tule osaa numero 4 ;). Melkein eilen kyllä taas lankesin ostamaan alesta sukkahousuja, mutta olivat kokoa 110, niin ajattelin ettei sitä kokoa ehkä vielä ole tarvetta hamstrata kotiin saakka. Mutta kolmisen viikkoa sitten kävin vielä vähän kurkistelemassa mitä noa noa tuotteita on alennuksessa ja kun siellä hyllyllä oli vieläkin se yksi laatikko, jota olin jo edelliskerralla katsellut niin olihan se pakko ostaa. 


Näitä ihania kenkiä en vaan enää voinut sinne jättää. Jospa sattuis oleen ees yhdet juhlat kun käytetään kengän kokoa 21. Mutta näihin ei tosiaan alennuksen jälkeen jäänyt hintaa kuin noin 13€, joten eihän ne kalliit olleet nahkakengiksi. Ja voidaanhan me käyttää näitä sitten ihan muutenkin vaan vaikkei juhlia olisi. 


Näillä on niin kaunis säilytyslaatikkokin ja kengät ovat silkkipaperiin käärittynä. Ajattelin, että kengät säilytetään tytölle muistona laatikossa kun ne eivät enää hänelle mahdu. Äidin ostamat ensimmäiset kengät tyttärelle.


tiistai 19. elokuuta 2014

Ihana viileys

Voi, että mä rakastan tätä viileempää ilmaa. Toki mulle olisi käynyt myös, että olis sellanen sopivan lämmin. Mutta meidän neitikin tykkää näistä viileistä ilmoista, nyt nukutaan jo toista päivää putkeen vaunuissa ulkona kunnon päikkäreitä. Kun koko kesän ne olivat vähän sellaisia lyhyitä pätkiä ja sylissä mieluiten. On ihanaa kun saa tytön nukkumaan kunnolla päikkäreitä ja on ihanaa kun hän herää nauraen sieltä. :)


Tänään oli kauhulla odottamani kolmekuukautisneuvola, siksi kauhulla odotettu koska tyttö sai ensimmäiset rokotteet jotka annetaan piikkinä. Tämä äiti niin jännitti etukäteen miten niistä selvitään. No selvittiinhän niistä. Tyttö itki ensimmäisen jälkeen hetken loukkaantuneesti. Ja toisen piikin jälkeen vähän kauemmin. Mutta naureskeli jo kun oltiin lähdössä pois, vissiin ettei neuvolantädille jää paha mieli. ;) 


Meidän neiti on nyt sitten yli viisikiloa, 5050g. Ja melkein 60 senttiä pitkä, jäi vain neljä milliä alle. Ollaan pikku hiljaa alettu käyttää koon 56 vaatteita ja pikku hiljaa laitetaan koon 50 vaatteita pois. Meidän tyttö on oikein nauravainen hymytyttö ja tykkää jutella isin kanssa iltaisin oikein pitkät tovit. On hauskaa kuunnella kun huomaa, että tytöllä on paljon asiaa isille isin työpäivän jälkeen, on oikein innoissaan. Olivia viihtyy nykyään jo lelukaaren alla ja leikkii mielellään ja juttelee leluillekkin. 

Saa nähdä tuleeko tämän päivän rokotteista jotakin vai ei. Päiväunia on ainakin nukkunut ihan yhtä hyvin kuin eilenkin. 
 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kesä 2014




Kesä 2014 taitaa pikuhiljaa olla loppu. Nyt on jo aamuisin syksyn tuntua. Ollaanko nyt sitten syksyssä jo?!? Miten se onkin kun koululaiset paalaavat kouluihin, alkaa ilmakin tuntua heti koleammalta. Ollaan toki saatu nauttia ihanista helteistä jo pitkään, joten nämä vähän viileämmät silti lämpimät päivät ovat hyvin tervetulleita.


Haikeudella eilen illalla mietin, että tytön ihanat kesävaatteet ovat ensi kesänä liian pieniä. Onneksi osaa kesävaatteista voi käyttää vielä sukkiksien ja neuletakin kanssa. Koska aamulla on viileää ja päivällä taas lämmin, niin on helppo jos aamulla laittaa neuletakin päälle lämmittämään, saa sen sitten helposti päivällä pois. 

Mutta omat kesävaatteet on hetken kuluttua aika laittaa kaappiin ja taas ensi vuonna sieltä kaivella esiin.


Tänä kesänä en itse päässyt uimaan, sillä en uskaltanut ottaa riskiä, että saisin rintatulehduksen, joten jospa ensi kesänä pääsisin itsekin pulahtamaan luonnonvesiin. 

Tätä kesää on mukava muistella syksyn pimeinä iltoina, sillä tämä kesä oli ihana rakkauden täyteinen kesä meidän perheelle. Aivan erilainen kuin viime vuoden synkkä kesä. 

Nyt voin ottaa vastaan iloisena syksyn ja sen tuomat asiat. Vihdoinkin alkaa taas olla sellainen olo, että on helpompi hengittää. Minulla on pitkään ollut ahdistava olo, ja viime kesän menetys on pyörinyt paljon mielessä ja sen tuomat synkät ajatukset. Mutta nyt tuntuu taas vähän helpommalta ja iloisemmalta. Oliskohan maanantain kunnon lenkillä aihetta asiaan. En ole kunnolla harrastanut liikuntaa pariin vuoteen ja nyt käytiin pitkällä vaunulenkillä ja voi miten se tekikin hyvää. 

Ihanaa syksyn alkua kaikille! <3

lauantai 9. elokuuta 2014

Tove 100v.


Tänään tulee kuluneeksi Tove Janssonin syntymästä 100 vuotta. Koko vuosi on yhtä juhlaa. Toven 100 vuotistuotteita on kaikkialla. Meillekkin on muutama ihanuus kotiutunut. Tämä äiti kun on koko ikänsä ollut muumifani, niin nämä ovat olleet oikein tervetulleita meille.


Muumipeitto ostettiin tytölle hänen nimipäivälahjaksi. 
Bodyn ja housut hän sai lahjaksi.
Ja ollaan me tytön kanssa ostettu yksi vaaleansininen tove 100v. body, jonka Olivia vie yhdelle ihanalle pojalle, kunhan vaan ehditään. <3 


Keittiöön ei ole vielä saapunut kuin patakinnas. Sillä se rillillinen muki ei oo vieläkään eksynyt mun eteen. Oon ajatellut myös ne ihanat purkit ostaa, mutta vielähän tässä on aikaa niitä hankkia.


Hyvää Tove Janssonin syntymäpäivää!

perjantai 8. elokuuta 2014

Tuliaisia

Meidän neiti sai tuliaisia kummitädiltään ja mummiltaan, kun he tekivät laivareissun tuossa parisen viikkoa sitten. Tuliaiset olivat ihania vaatteita. Lundmyr of Swedenin älskling body, housut ja sukat.


Bodyssa on tuo kiva pidennysosa juttu. Jolloin bodylle tulee huomattavasti enemmän käyttöikää. 


Nää on niin ihanat ballerina sukat. :) 


Että kiitoksia vaan, kyllä me tykätään!
<3

torstai 7. elokuuta 2014

Se mitä silmät ei nää...

Ne asiat mitä ei välttämättä monetkaan huomaa, mutta itseäni häiritsee. Asiat jotka ovat tulleet sen jälkeen kun menetin lapseni. Vaikka päällisin puolin ei minusta välttämättä nää sitä menetystä, niin itse olen huomannut asioita jotka ovat tulleet viime kesän jälkeen. Monen mielestä viime kesä on pyyhitty pois ja menetys on korvattu. Mutta niin ei valitettavasti vain ole tapahtunut. Menetys on ja pysyy, rinnalle on tullut onnellisuus. 

Mutta se asia minkä olen itsessäni huomannut on se etten jaksa aina keskittyä kaikkeen. Tämä ilmenee yleensä sellaisissa tilanteissa, joissa pitää keskittyä juttelemiseen. Voin hetken jaksaa hyvin, mutta sitten saatan huomata, että olenkin vaipunut omiin mietteisiin ja olen ihan pihalla siitä mistä keskustellaan. Ja tulee sellainen väsynyt olo, etten oikeen jaksa edes keskittyä siihen. Sekä olen huomannut, että muistikin on reistallut enemmän kuin ennen, toki se osaksi johtuu myös vähäisistä yöunista. Mutta voin kadottaa joitakin sanoja ja joskus jopa koko idean mistä olin alkanut juttelemaan. Toki en vielä voi sanoa onko nämä tulleet jäädäkseen vai palautuuko nämä asiat ennalleen sitten joskus kun lapsiarki on ohi ja pystyy nukkumaan kunnon yöunet. Vaikka ei minulla ole nyt valittamista, sillä Olivia kyllä antaa välillä nukkua jopa seitsemän tuntiakin putkeen.

Myös minua on entistä enemmän alkanut ahdistaa se, että ihmiset ovat päättäneet ettei esikoistani tarvitse enää miettiä tai surra koska minulla on maailman ihanin tytär sylissä. Mutta tyttäreni ei tuonut poikaani takaisin. He ovat täysin eri lapset. Olen kahden lapsen äiti, enkelin ja elävän. Tyhjän sylin tyttäreni täytti, muttei hän vienyt sitä ikävää pois jota koen pojastani. Viime yönä heräsin ja katsoin tytärtäni, hän näytti aivan samalta kuin isoveljensä silloin kun häntä sylissäni sain pitää. Voi että rintaani puristi ja ikävä kouraisi sydäntä. 

Tahtoisin vain, että joskus edes yhden kerran, joku muu kuin ihan lähimmät perheenjäsenet tai ystävät, alkaisi puhumaan pojastani ilman, että sanottaisiin: että tyttäremme korvaa kaiken. Kyllähän se osittain kaiken korvaakin, muttei poikaani. En minä katkera halua olla, enkä tahdo liiaksi jäädä suruuni ja menetykseeni kiinni. Mutta tahtoisin vain ihmisten ymmärtävän ettei menetystä voi millään korvata. 

Viime viikonloppuna tapasin yhden perheen jolla oli Olivian ikäinen tytär ja puheeksi tuli onko Olivia meidän ensimmäinen. En halunnut valehdella asiasta ja kerroin miten asiat on, huomasin taas laittavani toisille palan kurkkuun. Se on kurjinta, mutten tiedä miten tähän kysymykseen vastaisin. En halua esikoistani unohtaa ja valehdella ettei häntä ole, mutta on myös samalla tosi kurjaa aina kun näkee tuottaneensa toisille mielipahaa. Mutta eihän sellaista asiaa vaan pysty kertomaan ettei se toisi palaa toisten kurkkuun. Samalla itsestäni huomaan, että yritän hymyillä ja alkaa hirveästi juttelemaan kaikkea vauva arjesta, jotta se vastapuoli ei liiaksi pääsisi järkyttymään asiasta. Mutta sitten taas mietin, että ajatteleeko se etten ole ollenkaan surullinen poikani menetyksestä kun niin mukamas huolettomasti puhun asiasta. Mutta jotenkin se asia on kuitenkin itsellekkin vielä vaikea, ettei siitä aina pysty puhumaan ilman kyyneliä. 

Tälläisiä mietteitä taas tänään. Tai olen jo näitä pidempäänkin pohtinut, viime viikonloppuna jotenkin taas silmäni aukenivat kun tosiaan vieraalle ihmiselle lapsiluvustani kerroin. Ja kun heillä tosiaan oli esikoinen ja se ihana onnellisuus, jota itse koin ennen esikoiseni kuolemaa. Olenhan nytkin onnellinen, mutta eri tavalla. Enää en voi ajatella ettei meille voi näin käydä, niin käy vain muille. 

maanantai 4. elokuuta 2014

Hyvän äitiyden mittari

Meillä täällä Suomessa taitaa olla sellainen käsitys, että on sitä parempi äiti mitä kauemmin imettää omaa lastaan ja korvikkeet ovat miltei myrkkyä vauvalle. Mutta mitä jos imetys ei syystä tai toisesta onnistu, onko silloin huono äiti. Aina rintamaitoa ei vain riitä niin kauan kuin itse tahtoisi imettää. Minä olen tämän saanut itse kokea ja siitä olen hyvinkin paljon potenut huonoa omaatuntoa ja huonoa äitiyden tunnetta. Olisinko tuntenut näin jossei niin vahvasti imettämisestä puhuttaisi jokaisessa kanavassa. Jos imettämistä ei nostettaisi niin suuren arvoon. Toki olen itsekin sitä mieltä, että jos imetys onnistuu ja rintamaitoa tulee, niin silloin vauvan ravinto kuuluu olla oma äidinmaito eikä korvike. Mutta jos imetys ei onnistu ja maitoa ei tule niin silloin ravinnoksi vauvalle annetaan korviketta. 



Minulta tuli ensimmäiset kaksi kuukautta rintamaitoa erittäin hyvin, jopa niin paljon, että pakkaseen saakka riitti. Mutta kun se kaksi kuukautta ohitettiin ja nämä armottomat helteet vain jatkuivat, maidon tulokin alkoi hiipumaan. Aluksi riitti hyvin vauvalle vielä, vaikka pumppaamalla ei enää tullut kuin vähän silloin tällöin. Mutta noin kahden viikon päästä olikin jo pakko turvautua osaksi korvikkeisiin. Sillä en tahdo vauvani näkevän nälkää vain sen takia, että haluan pelkästään imettää. Nyt meillä mennään osittain imetyksellä, osittaine korvikkeilla. Imetän ja annan tarvittaessa korviketta. Vauvamme on iloinen ja tyytyväinen. Viikon verran minulla meni tämän asian sulatteluun. Podin huonoa omaatuntoa, koska maitoni ei riitä vauvalle ja joudun antamaan sitä kuuluisaa korviketta. Suorastaan minua hävetti tunnustaa asia, mutta viikon päästä pääsin yli tästä asiasta ja minulle on tärkeintä, että vauvani ei jää nälkäiseksi. 



Tein kaiken mahdollisen voitavan jotta maitoa riittäisi, mutta vaikka kuinka paljon joisi niin se ei auttanut pelastamaan maidon tuloa. Neljä litraa kahden tunnin aikana nestettä, eikä mitään vaikutusta siihen, että maitoa tulisi enemmän. Pelkään edelleen, että minulle tullaan sanomaan, että olisit vaan imettänyt kyllä se maitoa olisi riittänyt tai että minä imetin niin ja niin kauan mikset sinä imetä. Vaikka imetän edelleen osaksi, niin silti ne muiden kommentit pelottaa. Luulin ettei tämä olisi minulle niin vaikeaa, koska olin jo asennoitunut siihen etten ehkä pysty imettämään ollenkaan tai sitten maitoa riittäisi vai juurikin sen kaksi kuukautta. Mutta nyt kun tämä asia on tullut ajankohtaiseksi on se tullut minulle jotenkin niin kauhean suureksi asiaksi. Olen aina ollut sitä mieltä ettei korvike ole huono vaihtoehto vauvalle, jos rintamaitoa ei voida antaa. Mutta onko se sitten niin, että kaikessa missä vähänkin niin sanotusti epäonnistuu on itselle niin suuri asia. Esikoisen tuoma äitiys kun oli niin raskas matka, niin jotenkin tässä tytön tuomassa äitiydessä tahtoisi, että kaikki menisi hyvin ja parhaimmalla tavalla.

Mutta tahdon kaikille sanoa, että olen tehnyt kaikkeni ja aioin tehdä kaikkeni sen eteen, että tyttärelläni on hyvä olla. <3

perjantai 1. elokuuta 2014

Noa noa osa 2

Olen joskus aiemminkin kertonut ihastukseni Noa noa vaatteita kohtaan. Toukokuussa 2013 kirjoitin näin. Mutta nyt on ehkäpä jo pakko sanoa, että tämä on muuttunut rakkaudeksi.


Onkohan teille kenellekkään enää yllätys, että tämä äiti on ihan täysillä hurahtanut lastenvaatteisiin!?! Niin meillä taitaa tytölle löytyä kokoon 92 vaatteita. Suurimman osan vaatteista olen ostanut kirppiksiltä, joten olen ottanut ekologisuuden huomioon. ;) Pienten lasten vaatteet kun usein eivät käytössä kulu, niin niitä voi kierrättää hyvinkin useamman lapsen. Tosin mä en kyllä tiedä raaskinko koskaan luopua Oliverille tai Olivialle ostetuista vaatteista. ;) 



Joskus kuukausi sitten kävin täällä ja mukaani tarttui Noa noaa itselle ja Olivialle. Minun on pitänyt ne teille esitellä monen monta kertaa mutten ole ehtinyt. Joten jospa nyt esittelen. :)

Yllä olevassa kuvassa palanen kassista jonka sieltä ostin. Alemmassa kuvassa toppi jonka löysin itselleni. Nämä vaatteet ovat materiaaliltaan aivan ihanan pehmeitä. Näin tämän topin alerekissä ja ajattelin ettei se olisi ollenkaan minun näköinen, kun sovitin sitä en voinut sitä enää jättää kauppaan. Se on niin ihanan tuntuinen päällä. 


Näiden sukkahousujen takia oikeastaan eniten tahdoin mennä tuonne. Tahdoin nuo ihanat ballerina sukkikset Olivialle. Nämä osoittautuikin tosi hyviksi tuolle meidän pikkuiselle tytölle. Useimmat sukkahousut kun ovat aivan liian leveitä ja pyörivät jalassa, niin nämä ovat tarpeeksi kapeat. 

  
Tänään tahdoin mennä sinne uudestaan, sillä olin saanut lahjaksi lahjakortin pentikiin.
Tarkoituksena oli ostaa Olivialle toiset sukkikset. Mutta kuinkas sitten kävikään... 


Matkaan lähti neljät sukkahousut, neljä bodya, yhdet legginsit ja...


Aivan ihana haalariasu.


Sekä neuletakki. 


Sai tämä äitikin yhden topin. 


Nyt siellä kauhistellaan summaa jonka tämä äiti joutui näistä maksamaan. Mutta myönnetään, mukaani ei olisi lähtenyt kuin ne yhdet sukkahousut jos ei olisi sattunut olemaan  -70% alennusta. Siis voisin kuvitella että ainakin mun yksi serkku sanois, ettei ne enää maksanut yhtään mitään. ;) 
Ja tämä äitihän sekos ihan täysin kun näki sen ale lapun! ;D

Sinne jäi vielä vaikka mitä ostettavaa hyvin alennuksin. Mä olisin voinut vieläkin kotiuttaa kaikkea ihanaa mutta yritin jättää muillekkin ostettavaa. :D

Vieläkö joku on sitä mieltä etten oo rakastunut näihinkin vaatteisiin?!?