perjantai 25. tammikuuta 2019

Koska hiihdellään...

Kerrankin me ollaan saatu tänne etelään ihana luminen talvi. Minä itse tykkään ihan tosi paljon talvesta, mutta toisaalta kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan mukavia. 

Meillä on ihanaa täällä "uudessa" kodissa, se että pihalta pääsee suoraan pellolle hiihtämään sekä laskemaan pulkkamäkeä. Luistelukenttäkin on puolen kilometrin päässä. Joten ei ainakaan voi sanoa, ettei pääse nauttimaan talviurheilusta. 

Meillä pienin sai sukset joululahjaksi, johon isosiskolle hankitut monot sopivat. Isosiskolle ostin alesta uudet sukset, sillä ne jotka ostettiin edellisvuonna hänelle on edelleen liian pitkät. Liian pitkillä suksillä hiihtäminen vie vain hermot. Nyt kun hänellä on lyhyemmät sukset hän tykkää ihan hirmuisesti hiihtämisestä. Eihän kukaan aikuinenkaan halua liian pitkillä suksilla hiihtää, niin miksi lapsi joka opettelee taitoa haluaisi. Edellisvuonna isosisko oli tyytyväinen kyllä niihin pitkiin, koska oli tietenkin onnellinen ne saatuaan. Mutta tänä vuonna aloin sitä miettimään, että oikeesti eihän siinä oo mitään järkeä ja päätin hankkia ne lyhyemmät. Niille kuitenkin löytyy myöhemmin käyttöä tässä perheessä. 

Itse olen lapsena tykännyt todella paljon hiihtämisestä ja usein koulun jälkeen hiihdinkin lähipelloilla monta tuntia. On ihanaa nähdä miten omatkin lapset innostuvat siitä. Pikkusisko ihan ekalla kerralla tykkäsi tosi paljon, sitten kaksi kertaa meni itkien. Mutta tänään hän taas hiihti hymyssä suin reilun puoli kilometriä, mikä on aika paljon mielestäni kaksivuotiaalle joka vasta neljättä kertaa suksia piti jalassaan. Meillä on myös lasten serkuilta lainassa sukset jotka kiinnitetään kenkiin, mutta niitä en kyllä enää ikinä itse laita yhdenkään jalkaan, voiko kamalempia kapistuksia edes ollakkaan. Ne eivät sovi minkään kenkien kanssa ja kun saat ne vihdoin kiinni jotenkin, niin lapsi liikahtaa ja taas ne irtoaa. Eli minä inhoan niitä, jos nyt ei tullut vielä selväksi. 

Pikkusisko on nyt treenannut hiihtämistä ilman sauvoja vaikka hänellä nekin ovat. Mutta kun hän menee ilman sauvoja kädet alkavat automaattisesti liikkumaan oikein. Sauvojen kanssa kädet jää usein paikalleen. Sekä kun tuolla pellolla mennään niin on hänen pituutensa vuoksi aika mahdotonta niitä käyttää kun hanki on melkein puolet hänen pituudestaan vieressä. 

Isosisko osaa jo mennä sauvojenkin kanssa ja tykkää hiihtää jo pidempiä matkojakin. Ensi vuonna voi olla jo, että molemmat tykkää hiihtää pitkiä matkoja ja voisi lähteä jo pidemmällekkin hiihtoretkelle. Tosin millainen se lumitilanne mahtaa taas ensi talvena olla..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti