torstai 13. heinäkuuta 2017

Rakkauden jättämät jäljet

Minulla on ollut jo pitkään kriisi omasta kropasta ja no niistä ylimääräisistä kiloista... 

Mutta nyt olen yrittänyt ajatella asiaa toiselta kantilta. Minun kropastani löytyy rakkaudesta tulleita jälkiä ja muistoja. Raskauksien tuomat ylimääräiset kilot sekä raskausarvet. Nämä jäljet ainakin nuo kilot eivät ehkä ole maailman kivoimpia, mutta ne kertovat siitä, että olen kantanut sisälläni kolme rakasta lastani. Kiloja minulle tuli jo vähän ennen esikoisen syntymääkin jo, seurausta siitä, että sain verensokerit kuntoon, diebetes kun vaikuttaa monella tapaa, jos haluat verensokerit kuntoon ja siksi otat insuliina enemmän tai ehkä tarpeen mukaan se alkaa lihottaa, kaikki kiloni siis eivät ole syötyjä kiloja. Kaikilla on niin erilainen keho, jotkut ei  liho mistään kun taas toiset lihoavat toisenkin edestä. 

Suru on monella sellainen, että ruokahalu katoaa ja kilot karisevat. Minulla ruokahalu katosi kyllä, mutta vaikka en paljoa silloin syönyt, lihosin silti. Kolmen raskauden aikana on tullut kiloja myös. Ja se kuuluisa imetys, kuluttaa kaiken minkä olet lihonnut raskausaikana. Voin kertoa ei laihduttanut vaan enemminkin lihotti minua, piti kyllä hyvin tiukasti kiinni kaikesta rasvasta mikä vaan kehossa oli. Nyt on imetys päättynyt kuopuksen kohdalla reilu viikko sitten, nyt saa nähdä vaikuttaako se mitenkään kehooni. Toki pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa ja syödä kevyemmin myös. Mutta olen ajatellut, että ainakin tämän kesän saan nauttia, eikä tarvitse olla niin tiukkapipona. 

Toisaalta tuskin olisin paljon onnellisempi jos olisin kevyempi muutaman kilon verran. Vaan se onnellisuus ja hyvä olo tulee sisältäpäin ei siitä miltä minun kehoni näyttää. Tosin halauisin tietty olla pienempi kuin nyt, ei tarvitsisi katsella niiden laihempien ihmisten katseita kun niitä suorastaan kuvottaa, miten joku ihminen on voinut päästää itsensä tähän kuntoon. Ja olisihan se liikunnankin kannalta kivempi liikuttaa vähemmän kiloja, ehkä vielä jonakin päivänä tai sitten ei. En aio ottaa nyt stressiä painostani enää, tai siis yritän olla ottamatta. ;D 
Nyt haluan nauttia tästä hetkestä ja perheestä, ihanista lapsistani ja miehestäni ja ystävistäni. Nauttia tästä hetkestä, tehdään tästä niin kiva kesä kun vaan osataan. :)

P.s. mun ystäväni joka on myös mun pt :), kertoi eilen jo katsoneensa valmiiksi mihin jumppiin mennään syksyllä, joten sekin puoli on jo kunnossa. :) Ihanaa kun ei tarvitse nähdä itse vaivaa sen eteen vaan ystävä tekee kaiken työn mun puolesta. Ai niin ei se mun puolesta siellä jumpassa liiku et se mun täytyy tehdä itse. :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti