lauantai 23. heinäkuuta 2016

Lupa väsyä

Olen ollut hetken aikaa vähän väsynyt. Olen miettinyt onko minulla lupaa väsyä?!? 
Olen saanut kolme täydellistä lasta. 
Olen saanut kaksi niistä pitää täällä maan päällä. 
Yksi opetti minulle sen mitä on rakastaa jotakin eniten maailmassa ja samalla kuinka kamalaa on menettää se tärkein. 
Olen saanut kaksi kilttiä tyttöä. 
Onko näiden syiden jälkeen lupa väsyä?!? 

Jos saan itse vastata kysymykseen vastaan, että on. 
Minulle on ollut äärettömän vaikeaa tunnustaa se tosiasia, että minua väsyttää. Vauva antaa kyllä nukkua ja nukunkin aina yhden kolmen tunnin pätkän sikeästi ja saisin kauemminkin, mutta itse herään usein nälkään, vessahätään tai siihen että olen tottunut heräämään tiettyyn aikaan yöllä, mutta saan jatkaa usein untani heti herättyäni. Molemmat tytöt nukkuu yleensä puoli yhdeksään tai kymmeneen aamulla, joten jos ei ole menoa voin itsekin nukkua pitkään. Toki imetän vauvaa yöllä, mutta hän onneksi yleensä öisin syö nopeasti ja jatkaa uniaan. Toki on niitäkin öitä kun välillä sitten valvotaan kun uni ei tulekaan heti uudelleen. 
Mutta se miksi minua väsyttää on tuo taaperon ihana uhmaikä. Tiedän ettei hän sitä tahallaan tee ja rakastan häntä joka päivä enemmän ja enemmän, mutta kun aloitat joka päivän sillä, että meilkein jokaisesta asiasta väännetään ja uhma on kova, eikä äitiä nyt tykätä totella. Niin siinä alkaa omaa päätä kiristämään ja lapselle kuitenkin pitäisi olla se aikuinen edelleen ja jaksaa venyttää omaa pinnaa. Koska tiedän ettei hän sitä tahallaan tee. Kamala itku tulee äidin perään jos äiti poistuu jonnekkin. Silloin tätä äitiä taas itkettää, että miksi minä olen väsynyt siihen uhmaan kun taapero selvästi tarvitsee minua. Tiedän myös, että mustasukkaisuus on yksi minkä takia uhma tuntuu todella vahvalta. On vaikeaa kasvaa isosiskoksi kun sitä syliä hänkin vielä kaipaa usein. Ja kun se sylipula iskee yleensä samaan aikaan kuin vauvan nälkä, niin siitähän iskee itku ja harmitus. Toivon että tämä vaikein uhma lähtee seuraavaan paikkaan pian ja taas voin vaan ihmetellä miten olen voinut näin ajatella. ;)
Perjantai illalla pääsin yksin vauvan kanssa meikkikutsuille ja sen jälkeen saunaan rentoutumaan. Ja voi, että taas tuntuu siltä ettei se niin haittaa jos se taapero vähän uhmailee. 
 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Meidän ihanuudet

Tilasin lapsimessuilta meille bugaboo donkeyt. Ja nyt kun ne ovat meillä olleet jo hetken, voin sanoa rakastuvani niihin päivä päivältä vain enemmän. Vielä vuosi sitten ajattelin, että ne ovat ne vaunut joista saan vaan salaa haaveilla, enkä vieläkään aina usko sitä, että ne ihan oikeasti ovat minulla. 
Bugaboo donkeyt ovat mielestäni ihan parhaat jo siksi, että niitä voi tarpeiden mukaan muunnella niin paljon kuin haluaa. Sen lisäksi ne ovat myös työnnettävyydeltään todella kevyet. Ajatus siitä, että vaikka sisarusrattaiden tarve menisi pian ohi, ei minun ole silti pakko luopua näistä on aivan paras. Sillä kun niistä voi kaventaa yhdelle lapselle menevät vaunut. Tosin nyt olen sitä mieltä etten ikinä maailmassa raaski niistä luopua. Mä oon niin rakastunut niihin. Ja niin on myös isosisko. Taitaa olla perinyt äidin vaunuhulluuden. :D 
Näissä on ihanan tilava koppa vauvalle, eikä istuinkaan isosiskolle ole liian ahdas. Ja harmaat kuomut, ne ne vasta kauniit ovatkin. Ostin myös kesäkuomut jos tulee lämpimät ilmat niin saa ne laittaa paikalleen, mutta koska ne niin kuumat kelit sitten oikeen tulee!?! Kesäkuomut ostin vaaleanpunaisina. 

Ollaan nyt muutaman kerran käyty pienillä kävelylenkillä ja täytyy todeta ettei näiden työntäminen ole yhtään raskaampaa kuin yhden lapsen vaunuja työntäminen. Totta kai sen huomaa, että painoa on vähän enemmän kun on kaksi lasta, mutta silti ne kulkevat todella hyvin eikä työntämisestä tule raskasta. Ja testattu on kahteen kertaan pikkulenkki jossa heti alkuun ylämäki ja sen jälkeen vähän loivempi pitkä ylämäki ja tämäkin äiti jaksoi työntää vaikka kunto on niin huono kuin vain ihmisellä voi olla. 
Nyt kun olen niin rakastunut näihin, huomaan samalla, että tulee tarkasteltua, kuunneltua ja katsottua työntäessä, että löytyykö niistä jotakin vikaa. Pelkään koko ajan, että petyn johonkin juttuun vaunuissa, vaikka se onkin ihan naurettavaa. Mutta kai se kuuluu jotenkin vaunuhulluuden kuvaan. :D Mutta nyt olen ainakin ihan supertyytyväinen näihin. <3

perjantai 15. heinäkuuta 2016

kätsyt pussit

Kun kirjoitin viimeksi kätsystä tuutist, niin kerrotaan nyt kätsyistä pusseista. :)

Olen jo tainnut mainita, että ostin lapsimessuilta smoothie pusseja. Nyt ne on otettu käyttöön ja hyviksi todettu. Pussiin mahtuu helposti esim. kaksi pientä pilttipurkillista hedelmäsosetta. Joten on kätevää esim. matkoilla kun ottaa pussit ja piltit mukaan ja kun tarve iskee välipalalle sen kun vain täyttää pussin ja antaa lapselle. Lusikkakin kannattaa kyllä ottaa mukaa matkalle jonka avulla on helpompi täyttää pilttipurkista sose pussiin. Pussit voi myös pakastaa, joten jos tekee vaikka itse soseen ja pakastaa sen pussissa, ja kun lähtee jonnekkin ottaa mukaan. Se sulaa mukavasti syönti kelpoiseksi matkan aikana. Kuumilla kesäkeleillä se voi olla ihan mukavaakin jos on jäähileistä smoothieta. 
Pussit saa pestä myös koneessa, mutta itse olen ainakin vielä pessyt ne joka kerta käsin. Näiden avulla säästää luontoa ja rahaa. Valmiit smoothie pussit ovat mielestäni aika arvokkaita. Jos näitä täytettäviä my pouch pusseja käyttää ahkerasti säästää varmasi hyvinkin rahaa mitä ostamalla valmiita pusseja menisi, eikä tosiaan tule ollenkaan niin paljon roskaa kuin kertakäyttöisistä. 

Me tykätään näistä ja tykätään ihan oikeesti, eikä ollut edes maksettu postaus vaan ihan itse omilla rahoilla ostin pussit. ;)

torstai 14. heinäkuuta 2016

Just nyt parasta

Nyt just on parasta tää hetki mitä meillä on. <3
Usein mietin, että vaikka olen just nyt tosi onnellinen, niin silti jossakin syvällä itsessäni olen surullinen. Tunnen etten pysty kokonaan iloitsemaan kaikista asioista, jokin puristaa sydämmessä. 
Kunnes tajusin, ettei vähän yli kolmessa vuodessa vaan voi millään tulla kokonaan ehjäksi. Kolme vuotta vaikka tuntuu toisaalta, että on mennyt jo kolme vuotta esikoisen kuolemasta, silti se on vain tosi lyhyt aika. Viimeiset kolme vuotta meille on tapahtunut paljon. Ensin suurin suru mitä voi tulla ja sitten maailman kaksi ihaninta pikkusiskoa, joista toinen on reipas isosisko samalla. 

On ihanaa nähdä siskojen olevan kuin samasta muotista, mutta silti omilla persoonillaan. Mutta millaista olisi jos meillä olisi myös elävä poika, olisko hänkin kuin siskonsa. Ulkonäöltään isoveli ainakin oli hyvin samasta puusta kuin siskonsa, pienin siskoista oli aluksi vähän eri muotista, mutta nyt jo samasta kuin isosisaruksensa. 

On uskomatonta ajatella, että kolmessa vuodessa ollaan saatu kolme täydellistä lasta syliin. Yksi vain hetkeksi ja kaksi kotiin saakka. <3 
Kolme vuotta sitten en voinut kuvitellakkaan, että sylissäni olisi vielä joskus elävä lapsi ja nyt on kummallista ajatella ettei heitä olisi. 
Saan olla onnellinen jokaisesta lapsestani. Pyrkimykseni on nauttia lasteni seurasta koko sydämestäni, vaikka sydämeni ei täysin ehjä olekaan esikoiseni menetyksen jälkeen. 
Kun on elettävä sillä mitä me saamme niin nyt kaikki on just niin hyvin kuin voi vain olla. 
 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Miten onnellinen saan ollakkaan...

Tuossa viikko sitten täytin pyöreitä vuosia ja olin jo aikaisemmin päättänyt etten pidä mitään juhlia... 
Mutta äitini ei tätä sulattanut vaan päätti järjestää minulle juhlat kaikesta huolimatta. Niinpä minun kolmea kymmentä vuottani juhlittiin kauniina kesäisenä päivänä. Täytyy sanoa, että olin niin otettu siitä kuinka minua muistettiin ja vielä hienoilla lahjoilla. Vaikka lahjat eivät olekaan enää tässä iässä tärkeintä vaan se että ihmiset tulevat ja onnittelevat. 
Minulle vain sattui juuri siihen päivään kamala hammassärky joka vähän vaimensi minun juhlintaani. Hammassärkyni itseasiassa voimistui vaan koko ajan enemmän ja meninkin sitten pari päivää ennen virallista päivää hammaslääkäriin, josta sainkin lahjaksi turvonneen naaman ja mustelman. Kaverit kyselivätkin multa, että miltä nyt tuntuu niin vastasin, että ei tässä mitään naama turvoksissa ja mustelmilla. :D Ja sain vielä jatkaa tätä sarjaa loppuviikosta ampiasen pistolla josta tuli pariksi päiväksi todella kamala olo. Joten ei ole vanhaksi tulemista. :D 
Taas kerran saan todeta, että vanhempani ovat valinneet minulle ihanat kummit. Toisen kummitädin kanssa vietin juuri puoli viikkoa mökillä. Ja toisen luokse kun menee kylään pääsee aina kuin lomalle, sillä siellä palvelu pelaa. :) Kaiken tämän lisäksi toinen kummeista antoi minulle lahjaksi jotakin todella arvokasta, nimittäin pikku myy taulun jota ei enää valmisteta. Toinen kummeista oli tyttärensä kanssa etsinyt kissojen ja koirien kanssa pikku myy kannua jota toivon lahjaksi. Vieläkin ajatellessani sitä mitä he ovat valmiita tekemään vuokseni, liikutun kyyneliin. Kummisedän kanssa ei kovin usein nähdä, mutta silti tiedän että hän minut muistaa ja oli aivan erityisen tärkeää, että hän saapui myös juhliini. <3 On ihanaa nähdä, että ympärilläni on paljon ihmisiä jotka välittävät.