Se olis tältä erää siinä...

Nimittäin mammalomailu, perjantaina koittaa paluu arkeen ja työt alkavat. Tosin eipä se niin kauheasti meidän arkea mullista. Tosin tietenkin neiti joutuu jakamaan äitinsä kolmen muun lapsen kanssa sekä osan leluistaan. Palaan perhepäivähoitajan hommiin siis. Ja tosiaan meillä on osa neidin omista leluista hänen omassa huoneessa ja ne tulevat olemaan vain hänen leikeissään. Minusta ei ole reilua, että hän joutuisi kaiken jakamaan, äitinsä, kotinsa ja vielä kaikki lelunsakin. Joten jotain omaakin pitää olla, mitä muut eivät saa vapaasti ottaa. Tätä helpottaa huomattavasti se, että neidillä on oma huone ja leikkihuone on erikseen. Toki neidin huonetta käytetään päiväunien nukkumiseen, mutta leikkimiseen ei. Meillä on leikkihuoneen lisäksi huoneen kokoinen aula jossa voi halutessaan myös leikkiä, joten neidin huoneen voi hyvin rauhoittaa pelkkään nukkumiseen. 

Mutta sitä mä en ymmärrä miten tämä reilu vuosi on mennyt näin nopeasti ja nyt jo pitää palata tekemään töitä. Toisaalta olen innoissaan ja toisaalta tuntuu siltä, että oltaishan me vielä voitu kahdestaan jatkaa päivien viettämistä. Mutta tosiaan eihän ne päivät siitä mitenkään muuten muutu, täällä on vain vähän enemmän väkeä. :D Joten taitaa olla ihan hyvä aloittaa työt, pysyy päivärytmitkin normaaleina.

Pienestä vauvasta on kasvanut pikkuinen taapero. Saas nähdä miten tämä meidän rakas pikkuinen ottaa tämän "hoidon aloituksen". Saimme kesän alussa virallisen kirjeen siitä, että neiti tulee minulle hoitoon. Tosin neiti lomailee vielä iskän kanssa ensi viikon ja sitten vasta hän aloittaa virallisesti hoidon. Mutta varmasti jo ensi viikolla kun muut pikkuhiljaa aloittaa hoidon niin hänkin pikku hiljaa alkaa tajuamaan sitä todellisuutta, että äidin joutuu jakamaan muiden lasten kanssa. Jännittävää. Instassa seuraajat tietävätkin, että me käytiin jo haalariostoksilla syksyn hoitoa varten. ;) Muuta ei ollakkaan vielä ehditty ajattelemaan, mitä "hoidossa" tarvitaan. On se vaan kyllä näppärää kun ei tarvii omaa lasta viedä oikeesti minnekkään niin ei tarvii stressata siitä mitä siellä sitten tarvitaan aina joka päivä mukana. :D  

Se olisi paluu arkeen...viimiset lomakuulumiset...

Lapin lomalta palauduttiin kotiin sunnuntaina, mutta tänään on ollut vasta ensimmäinen kunnon kotipäivä. Ja voin kertoa, että täällä on tällä hetkellä pyörremyrsky käynnissä. Pakatut kassit pitää purkaa, pestä pyykkiä ja samalla tarvisi imuroidakin ja kaikki muu arkisiivous siihen päälle. Imuroin ja siivosin kodin kokonaan ennen lomalle lähtöä, jotta on kiva tulla kotiin. Mutta mutta kun kaksi kissaa asuu viikon kahdestaan kotona ja tulet kotiin, on muuten siistinä pysynyt paikat, paitsi karvaa on joka paikassa. Meillä kävi naapurin täti hoitamassa kissoja, joten eivät siis olleet heitteillä meidän loman aikaa, joten ei tarvitse huolestua. ;) 

(Seuraavissa kuvissa ylimmässä on Yllästunturi ja kaksi alempaa on otettu saanalta.)

Alkulomalla ehdin lapissa jopa kirjoittaa mitä meidän päiviin kuului ja instassa seuraajat ovat olleetkin kärryillä loppulomastakin. Levin, ylläksen ja saanan  tutustumis käyntien jälkeen emme enempää käyneet tutustumassa tuntureihin. Viides lomapäivä otettiin ihan vaan rennosti möksällä ja käytiin illan suussa lintutornissa, joka oli pienoinen pettymys, sehän oli ihan lyhyt. Samalla reissulla käytiin myös meidän lähikaupan liikuntapuistossa, se oli ihan kiva ja olisi varmaan enemmänkin voinut tehdä lihaskuntojuttuja jos olisi sillä tuulella ollut. :D 

Kuudentena lomapäivänä lähdettiin käymään Kittilässä. Siellä sattui olemaan paikallisten pitämä kirpparitapahtuma (5kirpparipöytää), löysin sieltä kahdet huopikkaat hyvin edulliseen hintaan neidille, toiset oli kyllä siniset mutta eihän se nyt haittaa. Samalla käytiin muutamassa kaupassa, tuntui kun olisi mennyt takaisin viime vuosituhannelle parissa missä käytiin. Illan ohjelmana olikin Ylläksen Saaga hotellin kylpylään meno. Kylpylä on hyvin pieni yksi iso allas jossa kahdenlaisia poreita, lasten allas ja kaksi erillistä poreallasta, mutta tämä ei haitannut meitä. Olimme hetkittäin jopa ainoita jotka siellä oli. En koskaan ennen olekaan ollut kylpylässä niin. Neidillä oli ensimmäinen kerta elämässään kun hän oli kylpylässä tai uimahallissa ylipäätänsä. 

Seitsemäntenä lappipäivänä lähdettiin Äkäslompoloon päin ja etsimään kuerjokea ja sen putouksia. Äitini oli lukenut jostain lehtisestä, että kuerjoen putoukset ovat näkemisen arvoisia. Ja niinhän ne oli kauniit mahtavat putoukset, jotka kuvissa tosin ei näytä ollenkaan niin mahtavilta. Putouksien jälkeen käytiin ylläs telkkariohjelmastakin tutuksi tulleessa Tower ravintolassa syömässä. Illansuussa minä ja mieheni käytiin vielä pieni lenkki yllästunturin juurella sijaitsevassa metsässä. Ja voi mikä mustikkapensas paratiisi siellä olikaan. Mustikat eivät vielä olleet tosin kypsiä, pienet raakileet vasta sieltä kurkistelivat. Mutta niitä pensaita oli ihan  vierivieressä tieheästi silmänkantamattomiin. 

Kahdeksantena lomipäivänä olikin sitten jo aika lähteä kotiinpäin. Ensimmäinen pysähdys oli Rovaniemellä napapiirillä. Käytiin moikkaamassa joulupukkia. Joulupukki oli kyllä sitä mieltä, että olemme olleet lapissa vasta päivän viikon sijaan, sillä yöttömien öiden takia siellä ei vielä kertaakaan ole tullut yötä. Ja täytyy kyllä sanoa, tuntuu viikon jälkeen jotenkin hassulta kun tulee pimeää yhdentoista aikaan, kun viikkoon ei missään vaiheessa tullut pimeää. Napapiirin jälkeen lähdettiin kohti Ranua zoo:ta ja jääkarhujen tapaaminen oli se kohokohta tietenkin. Jos muumimaailmassa kiusaavat linnut ravintolassa niin täällä kiusasi oravat. Reitin varrella olevassa kahvila kioskissa oravat etsivät ihmisiltä jääneitä ruuan tähteitä ja olivat hyvin kesyjä. Kyllä vähän pelotti siinä kun puolen metrin päässä on orava vapaana, se kun kuitenkin söpöydestään huolimatta on villieläin. Eläinpuisto vierailun jälkeen lähdettiin syömään Ranuan keskustaan ja siitä matkattiin yöpymispaikkaan Viitasaarelle, josta olimme varanneet pikkuisen mökin yhdeksi yöksi. 

Neiti istahti jääkarhujen selkään, tosin minä olen tuolla karhujen takana pitämässä neidistä kiinni, ettei vain putoa. Aidot jääkarhut nukkuivat, välillä jalka liikahti ja pari kertaa kuvassa oleva karhunen jopa silmät aukaisi. Lauantai päivä oli todella lämmin kesäpäivä, joten en yhtään ihmettele ettei jääkarhut halunneet muuta tehdä kuin nukkua. 

Yhdeksäntenä lomapäivänä oli vuorossa kotiin paluu ja siinä matkanvarrella pysähtyminen keskisen kyläkauppaan, tutustumaan lauantaina avattuun muumileikkipuistoon. Oikein tosi kiva muuten se muumileikkipuisto, neiti olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan siellä, mutta huonon sään takia kaikki oli märkää kun silloin tällöin taivaalta ripotteli vettä. Mutta kauniilla säällä kiva leikkipaikka lapsille, tekemistä ainakin riittää kun tutustuu jokaiseen liukumäkeen ja härveliin. Illalla sitten oltiinkin kotona lapin matkaltamme. Ja alamme haaveilemaan uudesta matkasta lappiin. Tosin viikko on niin lyhyt aika siellä, olisipa mukavaa olla kaksi viikkoakin siellä, tekeminen kun lapissa ei lopu, sillä niin monta tunturia ja vaellusreittiä löytyy ja erilaista nähtävää kuin täällä eteläisessä Suomessa.  

Lomapäivä kolme ja neljä, Ylläs ja Saana

Kolmantena lomapäivänä pysyttiin tässä kävelymatkan ääressä ja mentiin ylläksen huipulle gondolihissillä ylös ja alas. Maisemat olivat kyllä mahtavat sieltä ylhäältä, eikä se dippikorikaan hassumman makuinen ollut mitä maisteltiin ravintolassa. ;) Kova tuuli teki vähän kylmäksi huipulla olemisen, mutta onneksi välillä aurinko lämmitti. 

Neiti ei kyllä osaa yhtään pelätä matkustaessaan hissillä ylös tunturiin, vaan jopa välillä makoili hissin penkillä ja naureskeli. 

Neljäntenä päivänä istuttiin autoon ja lähdettiin kohti Kilpisjärveä ja Saana tunturia. Ekaks vähän ruokaa matkailukeskuksessa ja oli muuten hyvät hampurilaisateriat ja isot annokset. Sitten neiti reppuun ja valmiina lähtöön. 

Reilu kilometri mentiin ylöspäin ja mummi jäi siinä kohtaa neidin kanssa ja me muut lähdettiin vielä ylöspäin. Kiivettiin 747 rappusta ja sen jälkeen tunturin rinnettä ylöspäin. Sieltä avautuivat todella kauniit näkymät. Reilu kilometri olisi ollut vielä huipulle jäljellä, mutta minun oli pakko tällä kertaa lähteä alas takaisin, sillä olin jättänyt vahingossa trippini mummille jätettyyn kassiin. Ja jos tuolla verensokerit lähtee laskuun niin alaspäin tulo onkin sitten oma juttunsa... Vähän jäi harmittamaan etten ylös saakka kiivennyt, mutta jos joskus vielä pääsisi uudelleen. 

Ruotsin puolella oli muuten vielä tosi paljon lunta huippujen päällä. Löydettiin me Saanastakin lunta ja pyöritettiin lumipallot. 

Matkan varrella nähtiin myös se surullisen kuuluisa Kilpisjärven koulu joka hetki sitten paloi. Sekä ajettiin Suomen maanteiden korkeimmasta kohtaa läpi. 

Nyt ollaan käyty kolmella tunturilla, joten saa nähdä pysytelläänkö loppu loma matalemmalla. Katsotaan mitä kaikkea keksitään. :)

Lomapäivä kaks, Levillä

Eilen me käytiin Levillä. Ne jotka seuraa instagramissa niin onkin saanut jo palasia meidän päivästä. Lähdettiin ruuan jälkeen kohti leviä, matka vaan meinasi kestää kun poro käveli edellä ja sillä ei tuntunut olevan kiire.  

Levillä ensin auton nokka kohti huippua. Melkein huipulle saakka pääsee autolla. Joutuu sellasen pienen (valtavan jyrkän) ylämäen kävelee ylös ja vähäsen polkua niin pääsee palovaroitin kahvilaan. Kahvilassa nautittiin kahvia ja munkkia sekä neiti maissinaksuja. Porosetkin tuli katselemaan. Poroja siis ollaan nähty jo monta kertaa, eli Lapin nähtävyydet on nähty. ;) 

Huipulta tultiin alas gondoli hissillä, hyvin ne baby joggeritkin mahtu hissiin ilman kasaamista, neiti sai siis istua niissä ja katsella maisemia, eikä muutenkaan oo ollut ongelmaa niiden kanssa liikkuessa täällä. Huipulla tuli vastaan jopa toiset city selectitkin ja vielä yksöiskäytössä, joten en mä ainut oo joka käyttää niitä yhdelle lapselle. ;D 

Alaspäin tultiin niin nähtiin me iso lumikasakin, joten kyllä täällä lapissa vielä lunta on. 

Levin leikkipuistossa oli ihana keinu johon koko perhe mahtui. Tollasen mä tahdon kotiinkin. Mummin ja neidin jäädessa leikkipuistoon leikkimään, me muut mentiin heittelee frisbeegolfia. Illan päätteeksi kotipizzalle ja oli muuten hyvää pitsaa koskenlaskija juuston kera. 

Rajan ylitse

Perjantaina laitoimme kimpsut ja kampsut autoon ja auton nokka kohti pohjoista. Perjantai illalla kahdeksan aikaan viiden hengen auto oli lastattu täyteen ja matka voi alkaa. Meidän perheen lisäksi matkalle lähti neidin mummi ja eno. Lapsenvahdeista ei sii ole pulaa. ;) 

 

Koko yö tulimme ylemmäs ja ylemmäs Suomea ja aamulla puoli kahdeksan aikaan olimmekin jo Torniossa ja suuntasimme ekana Ruotsin puolelle. Siellä sitten vähän autolla pyörittiin, Ruotsissa kun kello oli vasta puoli seitsemän. Ensimmäiset kaupat aukesivat suomenaikaa kahdeksalta, joten pääsimme kiertelemään kauppoihin. Se miksi menimme käymään Ruotsissa oli liike joka aukesi vasta yhdeltätoista suomenaikaa, joten hetken aikaa saimme viettää aikaa ennen kuin pääsin sinne. Kävimme jopa ikeassa, samat tavarat kun Suomessa, yllätys yllätys. ;D Mut ihan hyviä hot dogeja syötiin suolasen nälkään kuitenkin. Sekä neiti sai ottaa perhosia ja kaloja kiinni lattialla olevan pelin kautta. Olipa siinä jääkiekkopelikin neiti sai jopa peliseuraa pienestä pojasta. 

Mutta se miksi menimme Ruotsiin oli se, että täytyihän vaunuhullun nyt päästä käymään Barnens landissa. Ihana kauppa täynnä lasten leluja, vaatteita ja mikä tietysti parasta vaunuja ja niiden tarvikkeita. Tällä kertaa en ostanut mitään, vähän jäi kyllä mietittyttämään yksi istuinpehmuste ja reppu, mutta Suomen puolelta taitaa saada samalla hinnalla. 

Koska tämä äiti sai tutustua vaunuvalikoimaan, niin tietenkin tyttärenkin piti saada nukenvaunuvalikoimaan tutustua. 

Pysähdyimme myös Kattilankoskella, jossa viimeksi olen pysähtynyt noin 15 vuotta sitten kun olin lapissa. 

 

Kolmen maissa suurinpiirtein oltiin möksällä ylläksellä. Mökki sijaitsee melkein yllästunturin juurella. Kuuluisa Bar Kaappi on kulman takana ja käytiinkin sitä kuuluisaa napapiirin sankarit elokuvasta tuttua autoa katsomassa jo. Näkymät meidän makuuhuoneen ikkunasta on ihan kivat. 

Yhdenlainen hulluus

Nyt on pakko tunnustaa, että taidan olla jonkin sortin vaunuhullu. Sillä viime viikolla taisi taas yhdet uudet vaunut kotiutua meille. Kirjoitin jo aikaisemmin tässä asiasta jotakin. Mutta kun happyt olivat kotiutuneet ja uutuuden viehätys ohi, tajusin että tahtoisin niihin swiwel rungon. Pelkkä runko maksaa niin paljon, etten halunnut siihen panostaa. Pärjättiin ihan hyvin tällä normaalilla rungollakin. Sitten aloin haaveilla brio go:sta. Mutta ei olisi enää mitään järkeä ostaa yhdistelmävaunuja, kaksien muiden rinnalle. Sitten löysin uuden rakkauden Baby jogger city selectit ja mikä parasta näistä saa kahden istuttavat kun ostaa sisaristuimen. 

Muistan kun kymmenisen vuotta sitten siskoni kanssa ollaan juteltu siitä ettei ole mitään järkeä vaihdella vaunuja koko ajan, että ostaa yhdet hyvät ja lisäksi matkarattaat korkeintaan ja sillä hyvä. No mutta nyt mä oon tajunnut, että sitä joko on vaunuhullu tai sitten ei ole. Se kulkee ihan varmaan verissä, sillä kun alan miettimään omaa vaunuhistoriaani alan ymmärtämään olevani huomaamattani vaunuhullu. 

Kun aloitin 2011 perhepäivähoitajana hommasin kaksosten juoksurattaat työkäyttöön. Vuoden niitä käytettyäni aloin etsimään uusia, koska olin varma että toisen malliset ovat paremmat. Jo silloin minua häiritsi se että lapset istuvat selkä työntäjään päin. No myin vanhat pois ja ostin uudet käytettyinä toki, edelleen sellaiset jotka olivat selkä tyontäjään päin. Niitä käytettiin ja olivathan ne hyvät. Aloin odottamaan esikoista ja olin monta vuotta haaveillut hartaneista, joten ne me päädyttiin ostamaan kierreltyämme katselemassa vaihtoehtoja. Briot olivat selkeästi toinen vaihtoehto, mutta hartanit olivat se mitä silloin halusin. Tilasimme Saksasta ne uutena. Matkarattaita ajattelin etten tarvitse, mutta kun äitini halusi ostaa meille ne niin annoin luvan ja meille kotiutui myös matkarattaat, joissa lapsella on selkä työntäjään päin. Hartaneita emme päässeet esikoiselle käyttämään, mutta en myöskään tahtonut niitä myydä sillä halusimme pikkusisaruksen ja hänelle tulisivat sitten. No pikkusisaruksen odotusaikana ihastuin Brioihin, en kehdannut sanoa miehelleni asiasta. Kun neiti syntyi ja pääsin käyttämään hartaneita, niin olivathan ne nyt aivan ihanat, enkä kesän aikana osunnut edes haaveilla mistään muusta. Tuli syksy, aloin haaveilemaan matkarattaista joissa on vain kolme pyörää, löysin käytettynä edullisesti ja ostettiin ne, niissäkin oli selkä lapsella työntäjään päin. Minua on aina häirinnyt se etten nää lapsen naamaa kun työnnän häntä. Tuli tammikuu ja mahdollisuus saada uudet Brion happyt edullisesti. Sanoin miehelleni tästä, että nyt on ne vaunut joista haaveilin raskausaikana edullisesti saatavilla, mutta eihän me oikeen voida ostaa niitä. Syksyllä kun olin jo kertalleen myynyt pois kaksostenrattaat ja ostanut niiden tilalle emmaljungan sisarusrattaat. No mitä tekee mieheni, hän meni ja tilasi ne ihanat happyt. Tulee kevät ja alan taas haaveilemaan tällä kertaa swiwel rungosta tai sitten brio go:sta. Mietin pääni puhki. Hartaneista en halua luopua sillä ne on ihan parhaat päiväunikäytössä, niissä on tilava ratasosa sekä ne on talvisin ihan parhaat lenkillä. Brioista en tahdo luopua sillä tahtoisin joskus kokea sen kun saan laskea pienen vauvan siihen erilliseen vaunukoppaan. Emmaljungista olen aina sanonut ettei meille sellaisia tule ja sellaiset nököttää lastenhuoneen nurkassa. Matkarattaita ei ole käytetty briojen tulon jälkeen. Joten emmaljungat ja matkarattaat myyntiin. Miten helpottunut olo minulle tuli kun muutaman viikon päästä myyntiin laiton jälkeen molemmat ovat myytyjä. Tämän myyntiprosessin aikana aloin haaveilemaan baby joggerin city selecteistä ja päätin kun rahat ovat koossa ne ostan. Ja niin ne saapuivat viime viikolla. Nyt voin sanoa, etten ole viikkoon enää haaveillut uusista. Ostin myös sisarisutimen näihin samantein, jospa sille olisi käyttöä ja olihan sille heti kun muumimaailmaan mentiin, oli molemmat istuimet käytössä. Sekä tilasin vielä lekmeriltä vaunukopan kun sen edullisesti sai, vaikka en todellakaan tiedä tuleeko sille koskaan tai milloin käyttöä.  Nyt voin sanoa minä olen näihin rakastunut sekä neiti. Neiti pyytää vähän väliä että pääsee istumaan näihin ja eilenkin nukahti hetkessä niihin.

Joten nyt on kaiketi pakko myöntää, että olen vaunuhullu. Haaveilen koko ajan uusista tai melkein, nyt tuntuu että ainakin hetken vaunuasiat on meillä kunnossa. Kuulun facebookissa vaunuhullu ryhmään ja täytyy todeta, että sieltä saa kyllä hyviä vinkkejä, sekä myös osa syyllisenä ryhmä taitaa olla uusiin haaveiluihinkin. Mutta olen myös todennut sen, että jos sitä ennen omaa lasta tietäisi todella mitä siltä vaunulta haluaa ja odottaa, niin osaisi ostaa ne oikeat vaunut ja matkarattaat heti, eikä tarvisi kierrättää oman kodin kautta monia. 

Mutta nyt me ollaan onnellisia tämän hetken vaunutilanteestamme, meidän eteisestä löytyy siis Hartanit, Briot ja Baby joggerit. Nyt haaveilen sellaisesta lämpimästä kuivasta vaunuvarastosta, miksei sellaisia rakenneta koteihin?!?

Pahoinvoiva

Meillä pikku neiti on helposti pahoinvoiva autossa. Tätä ongelmaa ei ollut ihan vauvana eikä heti huomattu kun siirryttiin kaukalosta seuraavaan istuimeen. Istuimeen vaihto tapahtui talvella, joten jospa se talviaika oli sellainen mikä auttoi siihen ettei pahaa oloa muodostunut. Nyt keväällä ja näillä kesäkeleillä olemme saaneet muutaman kerran kokea pahoinvoivan lapsen autossa. Kaikki mitä on syöty ennen matkalle lähtöä on siis tullut autoon oksennuksena. Tämä on hyvin kurjaa neidille sekä vanhemmille. Ei ole mukavaa kun neiti tärisee pahasta olostaan ja on yltäpäältä oksennuksesta. Eikä myöskään ole mukavaa alkaa sitä matkan päällä siivoamaan autosta. Pienille lapsille kun ei ole antaa mitään lääkettä tähän, enkä oikein tiedä olisiko mukavaa antaa jokaiselle automatkalle varmuudeksi lääkettä. On olemassa matkapahoinvointiin tarkoitettuja rannekkeita, jotka laitetaan molempiin ranteisiin ja niissä on sellainen nappi joka painaa ranteessa olevaa akupistettä.

 Sea band pahoinvointiranneke on kyllä auttanut meillä nyt kun se on kuukauden verran meillä ollut. Vain kerran on tullut vähän ylös neidillä kun tuli yskää autossa, mutta kunnon oksennusta ei ole tullut enää. Ainut miinuspuoli on, että neiti välillä repii ne pois käsistään. Nyt kun on lämmin ja pyrin pitämään mahdollisimman vähän vaatetta autossa jotta ei pääse liian kuuma tulemaan ja sen vuoksi huono olo, niin usein on myös lyhythihainenpaita ja rannekkeet jäävät näkyviin ja niitähän on kiva repiä pois käsistä jos ei muuta tekemistä juuri ole. Tilasin meille lähiapteekkiin rannekepakkauksen, enkä tiennyt niissä olevan mitään kuvioita. Huomasin sitten kotona vasta, että ovat maastokuvioisia ja meidän neidillä on nyt sitten vihreä maastokuvioiset rannekkeet. Tämä äiti kun on aina vihannut maastokuviointia, niin joutuu pukemaan lapselleen aina sitä kuosia olevat rannekkeet kun autoillaan. Mutta pääasia tietenkin on, että auttavat pahoivointiin ja näin ollen kaikilla on mukavampi olla autossa.

Numero vaihtui

Eilen minun ikänumeroni vaihtui uuteen numeroon. Ja sen kunniaksi leivoin suklaakakkua. Mitään juhlia ei järjestetty, mutta muutaman lahjan silti taas vaan sain. Rakas miehenikin yllätti minut ja oli käynyt ostamassa kukkia ja karkkia sekä pari arpaa. Mutta olivat näimmä antaneet kaupasta ihan väärät arvat kun yhtään voittoa ei tullut. Sain äidiltäni mielenrauhaa värityskirjan. Minun piti tämä mennä itse ostamaan Lapin reissua varten, mutta nyt ei tarvitsekaan. Taitaa nämä aikuisten värityskirjat olla nyt muotia. Mutta voin kertoa, että onhan se värittäminen aikast mukavaa puhaa näin aikuisenakin. 

Löysin suklaapossu blogista mehevän suklaakakku ohjeen ja päätin kokeilla sitä. Ja taisi tämä resepti jäädä kyllä meidän valikoimiin pitemmäksikin aikaa. Mieheni kyllä sanoi seuraavalla kerralla haluavansa valkosuklaata kakun päälle tavallisen suklaan sijaan. Täytteet ovat kyllä erit mitä suklaapossun ohjeessa oli. Itse tahdoin pelkästään kermavaahtoa aidolla vaniljasokerilla höystettynä sekä tuoreita mansikoita sekä sulatettua suklaata. 

Nyt on meilläkin

Viime kesänä haaveilin neidille babiatorsin aurinkolaseista, mutta ne olivat aivan liian isot silloin. Ennen juhannusta kun oltiin ostoksilla päätyivät myös nämä aurinkolasit meidän ostoslistalle. 

Soviteltiin neidille vaaleanpunaisia ensin, ne olisivat olleet kivat, mutta mietin että ostanko aina vaaleanpunaista Sitten kokeiltiin valkoisia mutteivat sopineet yhtään neidin päähän joten päädyttiin mustiin, ne sopii kaikkien värien kanssa yhteen ja on helpompi sitten käyttää vaatteissa värejä. 

Mitäs mieltä olette, menikö väri valinta nappiin vai oliko ihan huono?

Näitä on nyt pidetty päässä vaihtelevalla menestyksellä. On päiviä kun neiti pitää tosi hyvin päässään ja sitten niitä päiviä kun ne revitään koko ajan pois. Mutta sellaista se taitaa tämän ikäisillä olla. Mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin ne pysyy päässä.

Muumien maassa

Torstai päivä vietettiin muumimaailmassa. Neidin ja minun seuraksi tuli siskoni nuoremman poikansa kanssa. Meidän neiti vain oli vähän kipeä ja siksi ei kovin paljon halunnut itsekseen tutkia paikkoja vaan halusi mieluiten olla rattaissa ja katsella sieltä. Uskaltaitui kuitenkin Nipsua moikkaamaan. Hän oli innoissaan kun näki muumeja ja tarkkaavaisesti seurasi niitä. Unikin maistui hyvin vaikka hälinää ympärillä olikin. 

Päivä oli todella lämmin ja sanoinkin että ensi vuonna mennään viileämmällä päivällä, vaikka tiesin jo entuudestaan, että kuumana päivänä siellä on aika lämmin niin lähdimme silti matkaan kun liputkin oli ostettuna ja reissu suunniteltuna. Mutta kun muisti juoda tarpeeksi niin kyllähän siellä jaksoi olla. Mutta kyllä sitä itse huomasi päivän päätteeksi olevansa aika väsynyt. Mutta kyllä se vaan on niin, että kun reissu on loppu ja kotiin tultu, alkaa  jo miettimään milloin uudestaan. Minä en ole koskaan ollut huvipuistolaitteiden ystävä, joten muumimaailma on se minun juttuni. Paljon nähtävää, koettavaa ja tekemistäkin sieltä löytyy vaikka ei olekaan sellaisia hurjia laitteita. Jos minun pitää valita huvipuiston ja muumimaailman välillä valitsisin ehdottomasti muumimaailman. 

Muumimaailmassa on paljon katseltavaa ja koettavaa. Jos menee vierailulle vähän isompien lasten kanssa, kannattaa etukäteen jo miettiä mitkä esitykset ym. menee missäkin vaiheessa katsomaan jotta saa eniten irti reissusta. Kun menee alle kaksivuotiaiden kanssa reissuun, voi tehdä ja katsella sen mukaan mitä he jaksavat, koska silloin ei ole välttämättä tärkeintä että näkee juuri kaikki esitykset mitä siellä on tarjolla. Esityksiä kuulutettiin aina varttia ennen kuin ne alkoivat ja kerrottiin missä alkaa, joka oli mukavaa ettei kelloa tarvinnut kytätä koko aikaa. Me kävimme syömässä muumipapan pannussa joka oli uimarannan vieressä poissa varsinaiselta muumimaailma alueelta. Se olikin hyvä valinta sillä siellä oli rauhallista ja lokitkaan eivät kiusanneet. Minä joka pelkään lintuja todella paljon, inhoan syödä muumimaailman ravintoloissa koska linnut pörräävät koko ajan siinä yläpuolella, katsellen jospa jotain ruokaa tippuisi joltakin. Jotkut jopa heittävät näille linnuille ruokaa vaikka se on kiellettyä, joten ihan hetkeen ongelma ei siellä ole loppumassa. Yleensä heinäkuu on vilkkainta aikaa muumimaailmassa ja olemmekin yleensä vältelleet menemistä silloin, mutta nyt päätimme mennä ja torstaina ei ainakaan ihan hirveää tungosta ollut joka paikassa vaikka väkeä riittikin. Mielestäni päivä oli oikein onnistunut näiden kahden pienen muumiseikkailijan kanssa ja tämä muumifanikin tykkäsi. 

Heinäkuun helteet hellii

Niin se vaan on jo taas heinäkuu ja sieltä ne helteetkin tuli hellimmään meitä. :) 

Tiistai iltana minä ja neiti lähdettiin mummilaan yökylään. Keskiviikko aamuna lähdettiinkin sieltä heti aamusta minun kummitädin luo mökille nauttimaan tästä ihanasta helteestä. Ostin ennen juhannusta neidille po.p:in uv-uimahaalarin ja luulin jo ettei sitä tarvitse tänä kesänä käyttää, mutta nyt se pääsi testaukseen. Ja oikein hyvältä vaikutti. 

Neiti pääsi ensimmäisen kerran järviveteen kahlailemaan ja innostuikin siitä oikein kovasti alku jännityksen jälkeen. Tosin tällä kertaa ei kasteltu kuin jalkoja vasta, kokonaan kastamiselle en antanut lupaa kun nuhaa on jo hetken aikaa ollut ettei menisi pahemmaksi. Minun sylissä hän pääsi pitkälle saakka tuonne järveen, kahlasin hyvin pitkän matkan jonka seuraksena sain vain jalkani kastettua. Tässä oli hyvin hyvin pitkä matala rantavesi, lasten kanssa tuo ranta on juuri hyvä, kerran en minäkään jaksanut niin kauas kävellä että tulisi kunnolla syvää. Mahtaakohan koko järvessä olla syvää kohtaa !?! Neiti rakastaa hiekkaleikkejä joten hän viihtyi hyvin rannalla hiekkalelujen parissa. Ihana hellepäivä kaunissa mökkimiljöössä teki kyllä hyvää.