Tänään

On molempien lasten nimipäivä. Me emme juhli niitä sen enempää, koska neidilläkin ne synttärit olivat vasta kaksi viikkoa sitten. Mamma ja täti kävivät kyllä leikkimässä tänään neidin kanssa. Ja me mentiin sateen tauottua kukkakauppaan ja vietiin isoveljelle kukkia. Siellä olikin paljon kukkia ja kahden viikon päästä on taas pojan synttärit.

 

Alkuviikosta oltiin neidin kanssa kävelyllä iltasella ja käytiin uuden kastelukannun kanssa kastelemassa isoveljen kukat.

Haudalta lähdettäessa neidille on muodostunut tavaksi vilkuttaa isoveljelle ja tälle äidille joka kerta tulee kyynel silmäkulmaan. Äidin rakkaat lapset.

Älä tule paha kakku

Meillä on viime päiviin kuulunut monen monen kakun tekoa. Emme siis lopettaneet synttäreihin kakun tekoa vaan ollaan jatkettu samalla linjalla, joskin hieman erilaisempien kakkujen muodossa. Neidistä on kuoriutunut kova hiekkakakkujen tekijä. Tai se taitaa oikeastaan mennä niin, että äiti ja isi tekee kakut ja Olivia rikkoo. Mutta tykkää kyllä kovasti hiekkaa lapion kanssa ämpäriin laittaa ja onnistuukin siinä jo hienosti. 

Yksi päivä sitten sanoin miehelleni, että lapsilla on varmaan joku sisäinen juttu siinä, että ne osaavat tehdä hiekkakakkuja, kun neiti sisälläkin otti ämpärinsä laittoi väärinpäin lattialle ja alkoi lapiolla taputtamaan ämpäriä. Mutta leikki on lasten työtä, joten oikein ihanaa kun neiti viihtyy hiekkalaatikolla ja unikin maistuu hyvin pienen iltaulkoilun jälkeen. 

Meillä kun on arkisin ollut tapana käydä vaunulenkillä aamupäivisin ja iltapäivällä nukutaan päiväunia. Niin nyt ollaan joko välipalan jälkeen tai iltaruuan jälkeen menty hiekkalaatikolle leikkimään. Lisäksi neidin lempipuuhaa on ulkona käveleminen tuen kanssa vielä. Mutta tykkää jotenkin ulkona enemmän kävellä kuin sisällä. Mikä minusta on hassua kun siellä on kuitenkin epätasaisempaa. Mutta hyvä on kun harjoittelee vaikeamaastoisessa, niin sujuu sitten tasaisellakin hyvin. ;)

Ihanaa kun ulkona alkaa ilmat lämpeämään. Huomaa itsekin hyvin, että vietetään tosi paljon aikaa ulkona päivän aikana, paljon enemmän kuin vielä kuukausi sitten. Tosin minä en tykkää yhtään niistä ötököistä, enkä myöskään yhtenä päivänä lenkillä vastaan tulleesta kyykäärmeestä, hyi! Tänäänkin sisälle oli eksynyt heinäsirkka, minä ötökkä kammoisena sain juuri ja juuri sen lehden kanssa vietyä ulos, mutta urheutta vaati. Joku ötökön siedätys kurssi olisi ehkä paikallaan. Toivon mukaan neidistä ei tule ihan yhtä pahaa ötökkäkammoista kuin minusta.

Yks vee lahjat

Tietty synttäreillä saadaan aina lahjoja. Neiti sai mielestäni juuri sopivan määrän lahjoja, eikä mitään turhaa sekä lahjaksi tuli myös rahaa, jolla voimme sitten neidin kanssa keksiä jotain ostettavaa.. Tai siis äiti voi keksiä. ;) Isoin paketti taisi olla brion keinuheppa, koska sänkyä ei ollut paketoitu. :D 

Eli lahjoista löytyi siis sänky patjoineen, brion keinuheppa, kaksi pakettia legoja, neuletakki, polarn o. pyretin peitto, pikku myy kulho, frisbeegolf, hiekkaleluja, pussilakansetti, pyyhe, huivi ja muumi kirja.

Olivia tykkäsi kovasti kaikista lahjoista ja niiden avaamisesta. Ja nyt onkin koko viikko leikitty uusilla leluilla. Legojen kanssa on tykännyt touhuta tosi paljon ja sieltä kun löytyi kaksi lapsi ukkelia niin ne ovat olleet tosi kova hitti. Isojen tyttöjen sänky oli äidin mieleen, tosin siihen ei vielä kyllä aiota siirtyä nukkumaan öitä. Neiti on kyllä oppinut tulemaan jo alas peruuttaen sieltä, joten enää ei tarvitse juosta pikapikaa perässä jos huomaa hänen kiivenneen sinne. Brion keinuheppakin on ihana, ajaton ja kestävä muisto neidille. Äiti tietenkin brio-fanina tykkää siitä. Oli kyllä mukavaa kun ei tullut mitään turhaa lahjaksi, eikä leluja tullut liikaa, joten ne jaksavat kiinnostaa leikkijää, eikä niitä ole joka paikka täynnä. Kun vielä varmasti monet paketit tulee saamaan ja sitä lelua ehtii kertyä... 

Synttäreillä tarjottiin

Meidän neidin ekoilla omilla synttäreillä tarjottiin siis vieraille, tietenkin täytekakkua. :) Kakun lisäksi oli aivan sairaan hyvän makuista kinuskituorejuustokakkua, jonka ohjeen otin täältä, minä taas vaan en kiireessä ehtinyt koristella sitä niin hienosti. Sitten oli lusikkaleipiä, cake popseja, joista tuli liian murenevia, eli ens kerralla täytyy vähän ohjetta muunnella. Suolaisena oli saaristolaisleipää kanamunilla tai sitten juustolla ja kurkulla sekä maissinaksuja. Sekä ihan perinteisiä mokkapaloja. 

Täytekakun koristelussa käytin aaltoja blogin Sonjan koristelua munakakusta vinkkinä ja tein tuollaisen lippunauhan. Ensin mun piti alkaa vääntämään sokerimassasta lippunauhaa, mutta muistin että näin sen voi askarrella helposti ja ehkä siitä tuli myös kauniimpi. ;) Kakku oli hyvin yksinkertainen siis ulkomuodoltaan. Katsotaan, mitä joudun tulevaisuudessa yrittää taikoa kun neiti jo osaa itse toivoa millainen kakku sen kuuluu olla. :D 

Kauhea sählinki aina kun järjestää jotain juhlia ja sitten kun myöhemmin katsoo kuvia, niin aina harmittelee kun ei ottanut näin ja näin ja sellaista ja tälläistä kuvaa.. Mutta nämä kuvat nyt saavat siis kelvata. 

Cake popsien tikkuina käytin paperipillejä, koska en mistään löytänyt tikkarikeppejä enää ennen synttäreitä. Mutta ne toimivat ihan yhtä hyvin ja ovat ehkä vähän luontoystävällisempiäkin kuin muoviset tikut. ;) 

Kutsukortitkin minun piti jo esitellä ennen synttäreitä mutta se unohtui. Kutsu korttiin siis tuli päälikanteen lippunauha jossa toivotettiin tervetulleiksi juhlimaan. Tästä kutsukortin päällisestä johtuen tahdoinkin kakun päälle myös lippunauhan. Sekä meillä oli myös koristeena lippunauha roikkumassa, jossa toisella puolella oli Olivia 1v. teksti ja toisella puolella kuvia Oliviasta. Tällä kertaa siis mentiin hyvin yksinkertaisilla koristeluilla ja leipomisilla.

Yks vee synttärit juhlittu

Nyt on yks vee synttärit juhlittu tältä erää. Lauantaina kävi kummit,isovanhemmat ja  mun ja mieheni sisarukset perheineen sekä naapurista "vara" isovanhemmat. Tänään juhlittiin lenkki/leikkikavereitten kanssa. :) Nyt on herkkuja mahat pullollaan ja neidillä uusia leluja sekä vaatteita. Tarjottavat ja lahjat ajattelin laittaa ihan omiin postauksiinsa, niin ei tule tästä niin pitkää maratooni postausta. ;) 

Olivia tykkäsi pakettien avaamisesta ja kaikista paketeista löytyi neidille mieluisia lahjoja. Vaikka osa olikin äidin toivomia. ;) Koko synttäripäivän neiti oli tosi hyvällä tuulella eikä vierastamistakaan enää havaittu niin kuin tässä on ollut jo pitkän aikaa. Ainut itku tuli kun serkun kanssa halailivat niin innokkaasti että poskeenkin tuli mustelma, kun kaatuivat. Mutta ei sitäkään kauaan jaksettu itkeä. 

Seuraavana aamuna neiti heräsikin kukonlaulun aikaan, mutta nukahti minun kainaloon uudestaan. Vissiin synttärihulinat tulivat uniin saakka, joten kesken unien kaivattiin äidin läheisyyttä. Eikä minulla ole kyllä mitään sitä vastaan kun toinen tulee tuhisemaan kainaloon. Harvemmin kun enää niin käy, että nukahtaisi syliin tai kainaloon. Iso tyttö kun jo on. 

Yksivuotis synttärivaatteiksi valikoitui Silverjunglen puuvillamekko pussihelmalla sekä harmaat leggarit. Vielä edeltävänä päivänä äkkiä kapphallin newbie neuletakki oli osan päivästä päällä, kun kuitenkin oli aika viileät kelit vielä lauantaina. Hassua kun viime vuonna tähän aikaan alkoi ne hirvittävän kuumat helteen ja kesävaatteet olivat kuuluneet jo hetken aikaa vaatetukseen ja nyt niitä ei ole vielä edes tarvinnut miettiä laittavansa päälle, kun on sen verran vilpoista. 

Viikonlopun kuvia selaillessa tajusin yhtäkkiä miten tuo meidän vauva onkin kasvanut ihan tosi nopeasti pieneksi taaperoksi. Viime viikon aikana oppi sentään jo tulemaan sohvaltakin alas turvallisesti itse, kun sohvalle on kyllä osannut jo kauan kiivetä, mutta alas tulo on ollut sellaista, että jos aikuisena ei olisi ottanut kiinni olisi neiti ollut pääedellä lattialla. Myös omatahto on tullut näkyviin ja sitä kyllä löytyy. Mutta silti niin rakas ja aurinkoinen aina. <3 

Pikkuinen neiti

Tänään ihana rakas pikkuinen neitimme täyttää yksi vuotta. 

Ajatella miten nopeaan yksi kokonainen vuosi menekään. 

Pikkuisen reilu kaksikiloinen vauvamme on yhtäkkiä parin askeleen ottava taapero. 

Tänääm tämä äiti saa pidättää kyyneleitä, mutta tällä kertaa liikutuksen ja onnen takia. 

Lisää juttua synttäreistä luvassa ja siitä polkupyörän peräkärrystäkin kun vaan ollaan ensin selvitty synttäreistä. ;) Kiirettä siis pitää.

Ensiaskeleita varten

Meillä otettiin viime torstaina ensimmäiset askeleet ilman tukea! <3 

Nyt on ostettu niitä ensimmäisiä askeleita varten myös ensiaskelkengät. Olin ensin ajatellut, että ostaisin ne vasta kun neiti oikein kunnolla alkaa kävelemään. Mutta P O.P:in liikkeessä käytyäni, huomasin käveleväni kassin kanssa ulos jossa oli ensiaskelkengät. No, miksi näin kävi, oli ehkä se, että ihastuin kavatin valkoisiin kenkiin täydellisesti ja kyseistä kokoa oli enää jäljeää vain ne yhdet ja ei ollut tiedossa onko lisää tulossa. Jalka kun ei kuitenkaan kasva kuin sen puolisenttiä tai sentin puolessavuodessa niin uskalsin ne jo ostaa. Ja kun sain hyvää ja tuntevaa asiakaspalvelua myjältä, niin uskalsin ne ostaa.

Kengät ovat aitoa nahkaa, joten niiden ei pitäisi kesälläkään hiostaa. Siellä oli myös sandaalin mallisia, mutta ne eivät käytännössä ole yhtään sen avonaisemmat kuin nämäkään, niin päädyin näihin. Ja jos kesällä tuntuu ettei nämä olekaan hyvät kuumalla niin mietitään sitten uudestaan. Ja eihän kesällä ole koko aikaa pakko kenkiä edes pitää jalassa. ;)

Äiti kahdelle

Ensimmäinen äitienpäivä jolloin olen kahden lapsen äiti. Äiti kuolleelle, äiti elävälle. Erilainen äitienpäivä kuin viime vuonna. Tänään sain hyvin hyvin ihanan halin rakkaalta lapseltani heti aamusta. Toisen rakkaan lapseni haudalla istutin tänään orvokit. Kyyneleiltä ei vältytty, olin ajatellut etukäteen, että tänä vuonna se ei olisikaan niin raskasta. Mutta kun äitienpäivän aamu koitti kyyneleitä piti niellä ja lopulta ne tulvivat pitkin poskia. En tiedä osaanko koskaan nauttia äitienpäivästä täysin sydämin, vai puristaako sitä yhtä sydämen kolkkaa aina yhtä kovasti tälläisenä juhlapäivänä. Välillä jopa tuntuu, että äitienpäivää ehkä vähän liikaakin mainostellaan ja odotellaan aina joka kevät. Joka tuutista ja kanavasta tulee jotakin äitienpäivään liittyvää. Vaikka äitiys itsessään ei ole mikään itsestään selvä juttu. Toki meillä kaikilla on äiti, jotka täällä olemme, mutta kaikista ei tule äitejä vaikka kuinka toivoisimme. Äitiys on lahja.

Mukavaa toukokuun toista sunnuntaita ihan jokaiselle, muistakaa olette kaikki arvokkaita. <3

Keinuen

Yksi päivä pohdin puistoon lähtemistä, jotta neiti pääsisi keinumaan. Kunnes muistin omallakin pihalla sijaitsevan keinutelineen ja autotallissa olevan vauvakeinun. Niin sitä unohtaa kun ei olla meidän pihalla taidettu kahteen kesään leikkiä lasten kanssa. Neidin vaari tuli käymään ja saatiin asennettua keinu paikalleen. Voi miten neiti nauraakaan ääneen keinuun päästessään. 

Miten pieni ihminen voikin nauttia näin paljon keinumisesta. Enää ei tule joka kerta tuulen osuessa sukellusrefleksiäkään niin voidaan nauttia rauhassa keinun vauhdista. 

 On mukavaa kun pikkuneiti kasvaa ja ulkona voidaan touhuta muutakin kuin vaunulenkkejä. Vielä kun vähän kevät aurinko lämmittää enemmän, voidaankin mennä hiekkalaatikolle tekemään hiekkakakkuja. Näin kevään tullen olemme olleet muutamilla pyörälenkeillä, messuilta hankitulla pyöränperäkärryllä, josta on luvassa jonkun näköistä postausta jossain vaiheessa kun vaan ehditään ottaa kamera matkaan mukaan, niin saadaan kuvakin kun kärry on pyörässä kiinni. 

Vappupallot!!

Neiti sai ensimmäisen vappunsa kunniaksi oman vappupallon. Vappupalloksi valikoitui sydämenmuotoinen yksisarvinenheppa pallo. Kiitos kummitädille hienosta valinnasta, neiti tykkää kovasti. :) 

Isoveli sai myös oman pyöreän muumipallon, jonka myös pojan kummitäti oli valinnut. Tänään käytiin koko perheen voimin lennättämässä pallo taivaan tuuliin haudalla. Siellä me katseltiin haikein mielin kun pallo lähti pikkusiskon kädestä lentämään kohti taivaita. Ajateltiin, että tästä voisi tulla kenties yhdenlainen vappuperinne...