Nyt on minullakin!!!

Nyt on minullakin ne ihanat keräilylautaset. Ensimmäiset kaksi kahdestakymmenestä lautasesta. Arabialta on julkaistu keräilylautaskokonaisuuden kaksi ensimmäistä lautasta. Lautasen kuvitukset tulevat olemaan Muumi-muki kokoelman kuvituksista ja niissä tulee olemaan kaikki harvinaisemmat kuvitukset. Ensimmäiset lautaset ovat fazer ja muumipeikko unelmoi. Nämä kuvitukset ovat niitä joista voin vain unelmoida mukeina. Kaikkia keräilylautasia on saatavalla vain rajattu määrä. Olen iloinen etten jäänyt ilman näitä harvinaisialla kuvilla varustettuja lautasia, koska mukeina tuskin koskaan raaskin niitä ostaa.

Nämä lautaset eivät siis pääse jokapäiväiseen käyttöön, vaan ne säilytetään siinä pahvirasissa jossa ne ostaessa tulevat. Sen verran arvokkaat nämä ovat. Toki eipä minun muutkaan kaksipuoleiset lautaset enää ole käytössä, koska niitä ei enää saa kaupasta, en pysty ottamaan sitä riskiä, että ne hajoaa käytössä.

On ne vaan hienot! :) Olen siis täysin menettänyt sydämeni näille arabian muumi astioille. Ensin sai olla sydän syrjällään saanko rillimukin ja sen jälkeen saanko nämä lautaset. Mutta nyt voin huokaista, minulla on ne! Niin paljon harmittaa kun en ole saanut silloin lapsena 90-luvulla kuin kaksi muumimukia lahjaksi, miksen mä ole saanut niitä enempää?!? Ja sitten harmittelin, että hurahdin liian myöhään muutenkin keräämään ja millenium mukikin jäi ostamatta. Mutta kaikken eniten minua on harmittanut kun olen kaupassa joskus ajatellut ostavani niitä seinälautasia, mutta sitten kuitenkin jätin ne ostamatta, nyt harmittaa kun niitä löytyy vain kolme. Mutta eipähän auta jossittelut. Olen iloinen, että kuitenkin monen monta mukia ja lautasta minulta löytyy. :)

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muumimuki keräilijöitä? Tai onko joku muukin jo ehtinyt nämä lautaset ostamaan?

Maistiaisia

Nyt on meilläkin alettu maistelemaan soseita. Viime viikon perjantaina alettiin maistelemaan porkkanasoseella. Neiti on pärjännyt tähän saakka loistavasti pelkällä maidolla ja edelleenkin pärjäisi, mutta neuvolasta ehdotettiin, että kannattaa alkaa maistattelemaan ettei sitten tule kovin kiire yhtäkkiä niiden soseiden kanssa. Maistatukset ovat menneet vaihtelevasti toisinaan menee paremmin ja sitten taas toisinaan kaikki työnnetään ulos suusta. Tänään oli eka kerta kun minä syötin niin, että meni edes jotain ihan oikeasti alas. Viikonloppuna kun isi syötti niin se taisi tämän homman mielestäni paremmin tai sitten neiti ei vaan tee iskälle kiusaa ollenkaan. 

Kohta ollaan maisteltu viikko porkkanaa ja ajattelin että hetken päästä vois kokeilla perunaa ja kahden viikon päästä ottaa mukaan myös toinen maistatuskerta päivässä ja lisätä siihen omenan. Tein itse soseet valmiiksi pakkaseen paitsi perunaa en tehnyt valmiiksi. Porkkanat, omena ja sitten kukka- ja parsakaali soseet ovat valmiina pakkasessa ja sieltä niitä on sitten helppo ottaa ja antaa. Perunaa en vielä laittanut pakkaseen kun ajattelin että yksinään peruna pakkasessa ei välttämättä ole niin kiva, mutta sitten kun aletaan kaikkia makuja yhdistelemään niin sitten ajattelin perunankin pakkaseen tehdä valmiiksi, ainakin muutaman, että saa mukaan silloin kun lähtee jonnekkin, muuten ne saa tehtyä äkkiä valmiiksi silloin kun tarvitaankin.

Hyvä olla

Olin viime sunnuntaina eräässä konsertissa. Laulaja oli sellainen josta olen jo lapsena tykännyt enkä varmaankaan missään vaiheessa ole lakannut kuuntelemasta. Lapsuudesta saakka ystäväni kanssa ollaan kuunneltu tätä ensin hänen lastenlauluja ja sitten iskelmiä. Varmaankin suurin syy miksi ollaan alunperin alettu ystäväni kanssa tätä kuuntelemaan oli syynä, että meidän äidit kuunteli tätä. Ollaanhan me oltu kahdessa konsertissakin, toinen oli omalla paikkakunnalla järjestetty lastenkonsertti ja toinen oli konserttitalossa Turussa. Enää en tosin tiedä kuunteleeko ystäväni hänen musiikkiaan, ei ole tullut koskaan jutuksi. Mutta tämä laulaja on vaihtanut kymmenisen vuotta sitten iskelmistä gospeliin. Toki aina sen yhden legendaarisen iskelmän hän laulaa, mutta kun sen sanoja kuuntelee niin ei sekään ole ihan mikä tahansa laulu. 

Tämä artisti kertoo juttuja laulujen välissä ja näin pohjustaa lauluja ja tuo erilaisen tunnelman konserttiin. Hän sanoi esimerkiksi, että hänen tulee tuoda kipeitä asioita elämästään esille, jotta me kuuntelijat pääsemme lähemmäs häntä ja olisimme enemmän läsnä siinä hetkessä. Ja tämä onkin totta, ei se reilu tunnin pituinen konsertti tuntunut miltään kun siihen uppoutui ja ne jutut ja laulut veivät mennessään .Toki myös vitsejä ja iloisia asioita mahtui mukaan. Artisti vielä pyysi konsertin alussa ettei laulujen välissä taputeta, jotta jokaisella kuulijalla on vain aikaa kuuntelemiseen, eikä tarvitse tehdä muuta kuin olla läsnä. Hän kertoi myös ettei ole pitkään aikaan yhtään konserttia vetänyt alusta loppuun saakka niin ettei olisi nähnyt ihmisten silmäkulman kostuvan. Eikä nytkään tapahtunut niin. 

Hän kertoi erilaisia juttuja, mutta yksi joka kosketti minua eniten oli juttu hänen tuttavaperheestään. Hän oli saanut luvan kertoa konserteissaan tämän tarinan, joka siis on aivan totta. Kaikki jutut mitä hän kertoo ovat totta eikä keksittyjä.

 Puolisen vuotta sitten hän oli mennyt pitämään konserttia, kauemmas kodistaan ja joutui yöpymään siellä. Siellä ollessaan hän oli saanut viestin tuttavaperheeltään. Viestissä oli suru uutinen, perheen 7-vuotias tyttö oli kuollut pitkäaikaiseen sairauteensa. Mutta se mikä minua kosketti siinä eniten ja toi silmäkulmiini kyyneleet oli se mitä tämä tyttö oli sanonut juuri ennen kuolemaansa. Tyttö oli katsellut ylöspäin sairaalavuoteellaan ja sanonut: tuonne minä haluan, siellä on hyvä olla. Tämä artisiti sanoikin, että lapsi ei osaa kyseenalaistaa tai miettiä uskonasoita sen enempää, vaan se mitä hän sanoi tuli suoraan sydämestä. Tämän jälkeen tuli minullekkin olo, että minunkin lapsellani on varmasti hyvä olla, siellä taivaankodissa. Samassa konsertissa tämä artisti vielä sanoi, että jokaiselle on varmasti joku joka odottaa sinua siellä jossakin minne me menemme ja meillä jokaisella on joku jonka näkemistä me odotamme. Lisäksi hän myös pohti sitä asiaa miten se kuolema onkin meille ihmisille niin vaikea asia lähestyä ja käsitellä ja pystyin taas samaistumaan tähänkin. En enää kaikkea muista niin tarkasti miten hän nämä asiat esitti ja kertoi, olisi ollut mukavaa saada nämä juttutuokiot johonkin muistiin, josta voisi niihin palata, koska monet hänen sanomat asiat jäivät lämpiminä asioina sydämeen ja antoivat itselle lisää voimaa. 

 

Minulla ei ole ollut otsikon mukaan hyvä olla, mutta ei nyt mikään niin huonokaan. Sillä minulla on tässä nyt noin kolmisen viikkoa ollut henkisesti hyvin väsynyt olo. Olo on samanlainen joka oli viime vuoden kesänä. Nukkuminen ei auta yhtään, välillä olen pirteä ja taas yhtäkkiä voin olla tosi väsynyt. Olen itse niin väsynyt tähän olotilaan, tahtoisin niin olla energinen ja jaksaa touhuta kaikenlaista, mutta kun mieli vaan on niin väsynyt. Olen kyllä tällä hetkellä hyvin onnellinen, niin onnellinen kuin vain voi elämässä tapahtuneiden asioiden jälkeen olla. Eilen miehellenikin tästä sanoin ja sanoin ettei edes nukkuminen auta. Hän totesi siihen, että aika on ainut mikä auttaa. Niin se vaan taitaa olla. Minä kun en vauvan takia voi olla väsynyt, sillä hän on nyt viikon verran nukkunut yöt kokonaan ja nukkuu päivällä hyvät päiväunet. Viime yönäkin Olivia nukkui 13 tuntia!! Mutta kun tähän väsymykseen ei nukkuminen auta niin enpä sille mitään voi. Onneksi minulla on iloinen tytär, joka jaksaa hymyillä ja antaa voimia äidille. Hänen kanssaan olen väsymyksestä huolimatta jaksanut hyvin touhuta ja olla. Mutta tunnen oloni silti sellaiseksi vaikka jaksan tehdä asioita, että olisi helpompi tehdä ne jutut jos ei olisi niin väsynyt henkisesti koko ajan. Mutta vielä tulee sekin aika kun väsymys väistyy ja energisyys palaa! 

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mihin katosi vauva?!?

Vaatteet: Mekko, body, housut ja sukat  Polarn O. Pyret

Minne se vauva oikein katosi. Meidän vauva ei olekaan enää vaan vauva. Vaan osaa jo kaikenlaista. Miten se vauva aika, jolloin vauva vaan nukkuu syö ja katselee ja vaan olla köllöttelee meneekin niin nopeaan. Sunnuntaina (korjaus se on siis jo torstaina, tällä äidillä on vähän päivät sekasin) ollaankin sitten jo viiden kuukauden ikäisiä. Apua ensi kuussa Olivia on jo puolivuotias. Reilu viikko sitten Olivia oppisi kääntymään selältä vatsalleen ja nyt hän onkin jo siinä hyvin taitava. Muutamia kertoa ollaan menty vatsalta selälleenkin jo. Luulin ensin vähän että vahingossa pääsi selältä vatsalleen, mutta kun käänsi takaisin selällee meni hetki niin oltiin jo taas vatsallaan. Hassua miten se taito tuleekin sitten ihan yhtäkkiä. Lauantai aamuna ei ollut vielä mitään sellaista ajatustakaan, että tänään käännyttäisiin, mutta illalla sitten laitoin Olivian leikkimään leikkimaton päälle, aloin selittämään miehelleni jotain ja katsahdin lattialle kun oli niin hiljaista ja mitä siellä tehtiinkään, yritettiin kääntyä. Sanoin miehelleni äkkiä katso, no molemmat me siinä ajateltiin, että kyljelleen tyttö jää niin kuin monena muuna kertanakin, mutta ei sehän kääntyi!! 

Vaatteet: body Name it, Siilipyllyhousut Me&i, sukat Polarn O. Pyret

Leluilla Olivia osaa leikkiä jo tosi hyvin. Osaa ottaa viereltään lattialla olessaan lelun käteen ja tutkia sitä sormien ja suun avulla. Siis kaikki mitä vähänkin saa käteen menee suuhun ja jos ei muuta niin ne omat sormet on tosi kiva tunkea sinne. No ollaan yritetty, että kun ne sormet menee suuhun otettaisiin ne pois ja sanotaan ettei saa laittaa, annetaan jokin lelu tai tutti. No eihän Olivia tuttia syö muutakin silloin kun on väsynyt ja haluaa selvästi nukahtaa. Olivia tykkää jutella omia juttujaan hyvin kovaan ääneen. Tämä ei kyllä aina iltaisin ole niin kivaa äidin ja isin korville, mutta neiti kyllä saa äänensä kuuluville. Eikä muuten edes ala juttelemaan hiljempaa vaikka itse kuiskaisi hänelle, hän vaan naureskelee ja korottaa ääntään lisää. :D Hyppykiikussa tykätään hirmuisesti olla, siitä tykätään tosi kovasti ensimmäisen kerran alkuihmetyksen jälkeen. 

Vaatteet: Body ja housut Name it, sukkahousut Kapphall

Nukahtamiseen hän siis tarvitsee sen tutin ja kissa unilelunsa, jota hän sormeilee ja laittaa yleensä naamaan päälle. Ilman tuttia välillä voidaan kyllä nukahtaa, mutta ilman kissaa siitä ei tule mitään. Yö unille nukahtaminen sekä päiväunille tai aamu - tai iltatorkuille tapahtuu siis erittäin helposti, Olivia nukahtaa muutamassa minuutissa, välillä siihen ei tarvita kuin se minuutti jos sitäkään. Yöunet ollaan nukuttu viime torstaista saakka kertaakaan heräämättä yöllä syömään. Yöunille Olivia menee siinä kello 21-21.30 ja aamulla hän herää kello 8-9.30 välisenä aikana. Aamupäivällä otetaan yhdet torkut, joko äitin tai isin sylissä, omassa sängyssä tai sitten käydään kävelyllä. Päiväunille Olivia menee yleensä 12-13 välisenä aikana ja nykyään aika usein nukkuu kolme tuntia, välillä nukutaan kyllä jopa 5 tai 6 tuntiakin, mutta tuo 3 tuntia on ollut päiväunia sen jälkeen kun yöt on nukuttu kokonaan, sitä ennen kun herättiin vielä yhden kerran syömään yössä, nukuttiin yleensä päiväunia 5 tuntia. Illalla Olivia ottaa yleensä vielä yhdet joskus jopa kahdet torkut ennen nukkumaan menoa. Eli ei siis voi sanoa, että meidän vauva nukkuisi vähän. 

Kiinteitähän me ei vielä olla alettu antamaan, koska neidille riittää vieläkin hyvin vain pelkkä maito. Ajattelin että joskus tällä tai ensi viikolla voitaisiin alkaa vähän maistelemaan niitä kiinteitäkin, pikku hiljaa. Vaipoista me käytetään kokoa 3 ja kertisvaippoina meillä on liberoa. Ollaan alettu myös osakestoilemaan ja se on sujunut kyllä hyvin. Vielä ei olla käytetty kestoja kuin kotona, koska Olivia pissaa aika paljon, niin ainakaan noilla kestoilla mitä meillä kotona on niin ei himuisen pitkiä vaihtovälejä pidetä, koska ei niihin viitsi niitä imuja niin paljon laittaa ettei tyttö enää pysty edes olemaan kun vaippa on niin iso. Ja olen muutenkin joskus päättänyt, että osakestoilu vois olla se meidän juttu, koska en tahdo ottaa siitä mitään stressiä sen enempää. Mutta eikös sekin jo ole hyvä jos vaikka vaan yhdenkin vaipan vaihtaa kestoon päivässä, sekin säästää vaipparoskien kerääntymistä 365 vaippaa vuodessa.

Kirjoitin kuvien alle minkä merkkisiä vaatteitta kuvista löytyy lähinnä muistutukseksi itselleni. Mutta kiinnostaako teitä tietää välillä minkä merkkisiä vaatteita meidän vauvan päältä löytyy? Että kirjoitanko samaan tyyliin muissakin postauksissa vai onko se ihan tyhmä juttu.

Viime päiviltä...

Minulla on jo ollut parin viikon ajan itku tosi herkässä. Mieli on jotenkin rauhallinen ei ollenkaan sellainen ahdistava eikä masentava ja tunnen oloni onnelliseksi. Mutta silti monet tekstit, laulut ja ohjelmat tai tilanteet saavat silmä kulmiini kyyneleet esille. Onneksi on vielä sellaisiakin tv-ohjelmia ettei se kyynel oikeasti tule silmäkulmaan esim. salkkarit ei tosiaan saa itkua silmäkulmaan vaikka siellä olisi minkälaista tapahtumaa. Mutta sitten taas jokin muu lempisarjani voi saada kyyneleen silmäkulmaan vaikka siinä ei edes oikeastaan mitään surullista tapahtuisikaan. Jotkin blogitekstit joita lempiblogeissa olen käynyt lukemassa voi saada aikaan kunnon itkut. Laulut joiden sanoja alkaa oikein kuuntelmaan, saa helposti kyyneleen silmäkulmaan. Ja puhumattakaan tyttärestäni, hän on vielä ehkä se joka kaikista helpoiten saa kyyneleen tulemaan silmäkulmaani. 

Rakas esikoiseni ja minä, maaliskuussa 2013.

Eilen illalla tyttäreni nukahti syliini, niin kuin monesti iltaisin iltatorkuilleen. Tälle äidille tuli siinä sitten taas itku. Voi miten suloinen hän onkaan. Miten paljosta olen taas jäänyt paitsi esikoisen kohdalla. Pikkusiskon herätessä ne ihanat hymyt saavat myös tämän äidin hyvinkin tunteelliseksi. Välillä mietin miten ihanaa olisikaan kun esikoinen istuisi toisella puolella kainalossa ja pikkusisko sylissä ja me oltaisiin vaan me kolme siinä ja nauttisimme olostamme. Joo otettaisiin me isikin mukaan, jos hän ei olisi juuri silloin töissä. 

Tänään perhekerhossa laulettiin muskarissa erästä sylissä laulua. Siinä laulettiin jotain sylissä olemisesta ja siitä että siinä on turvallista läpi elämän tai jotain sellaista. Tällä äidillä meni sanat vähän ohi, kun sai pidätellä itkua. Miten se toikin niin esikoisen mieleen. Miten niin mielelläni olisin esikoisen ja pikkusiskon pitänyt samaan aikaan sylissäni siinä muskarihetkessä ja juuri sen laulun aikana ja rutistanut lujaa lapseni omaan syliin toki en liian lujaa. Katsoin vieressä olevia äitejä, miten heidän hymynsä olikin niin aitoja niin läsnä olevia. Mutta miten tunnenkin niin usein omasta hymystä tulevan edelleenkin läpi myös surun, enkä saa tunnetta että olisin läsnä kokonaan. Aloin siinä hetkessä miettimään miten se onkin niin epäreilua pikkusiskoa kohtaan kun hänen äitinsä on aina vähän surullinen ei koskaan kokonaan läsnä vaikka kuinka yrittäisi. Ja miten epäreilua se onkin, että hän saa osaksi usein äidin kyyneleet. Tilanteissa joissa tunnen hyvin suurta rakkautta ja ylpeyttä tyttärestäni voin samaan aikaan tuntea hyvin suurta ikävää, surua ja epäoikeudenmukaisuutta esikoistani kohtaan. Tänään aloin miettiä, että kärsiikö tyttäreni jossain määrin tästä tai tuleeko hänelle jossain määrin surullinen olo äitinsä puolesta. Voiko hän aistia samalla äidin rakkauden mutta myös sen surun. Aloin miettiä että on hyvin surullista pikkusiskon puolesta, että juuri hän joutuu kokemaan asioita joita muut ei välttämättä joudu. Pikkusisko on hyvin toivottu ja rakastettu lapsi, mutta silti hän joutuu välillä osaksi äidin surullisuuteen. 

Aloin myös pohtia kuinka monen lapsen elämän olen vetänyt mukaan siihen elämän realiteettiin, mihin ei koskaan mielestäni kenenkään kuuluisi joutua. Eli kokemaan vauvan kuoleman. Tässä eräs tuttu kuusivuotias sanoin kesken leikkien minulle, että oli hyvin harmillista kun minun ensimmäisen vauvan piti kuolla. Tämä oli samalla hyvin surullista, mutta samalla tunsin ylpeän äidin tunteen. Ihanaa kuulla, että minun vauvani oli hyvin tärkeä, mutta on hyvin surullista kun lapsi joutuu kokemaan ja käsittelemään vauvan kuolemaa. Kuinka monen pienen lapsen elämään olen tämän tuonut mukanani, välillä tulen tästäkin niin surulliseksi. Mutta koska asioille en itse ole mitään voinut niin en mitenkään ole tätä voinut estää. Voin kertoa, ettei ole kuolleen lapsen äitinä olokaan aina niin helppoa. Vaikka täytyy myöntää, että tämä reilu vuosi on auttanut surussa jo hyvin paljon eteenpäin. Vaikka kyllä se musta möykky tuolla sydämessä painaa aika tavalla ja se itku tulee hyvin herkästi.

Olen myös viime päivinä miettinyt sitä miten epäreilua on se, että monet asiat pikkusiskon raskausajassa ja syntymässä, ovat jotenkin unohtuneet mielestäni. Muistan esikoisen raskauden ja syntymän hyvin. Onko se sitten niin, että esikoisen muistaa siksi kun se on se ensimmäinen vai siksi, että se on niin erilainen. Olenko suruni takia unohtanut suurimman osan pikkusiskon raskausajalta ja syntymästä, koska en ole pystynyt kaikkea rekisteröimään mieleeni. Minua itseäni surettaa se, että saatan sekoittaa välillä isoveljen ja pikkusiskon raskaudet. Haluaisin niin muistaa molemmat raskaudet ominaan.Mutta eipähän tällä mielelle ja muistille mitään voi. Täytyy nyt vain yrittää muistaa tallettaa ne kaikki tärkeät asiat muistiin, jotten enää unohtaisi.Minulla on yksi vihko johon kirjoitan muistiin asioita pikkusiskosta, jotta voin siihen palata kun minusta siltä tuntuu. Voi kunpa olisin niin tehnyt jo raskausaikanakin. Mutta se on tietenkin helppo sanoa näin jälkikäteen ja jossitella.

DIY, kynttilälyhdyt

Nyt jotain muuta kuin lastenvaatteita. :D 

Yksi päivä istuskelin sohvalla, neiti nukkui päiväuniaan ja minä mietin, että tahtoisin olohuoneeseen, jotkut uudet kynttilälyhdyt. Kaapit ovat täynnä mitä erilaisempia, sillä olenhan ollut viitisen vuotta jo Partyliten itsenäinen konsultti. Mutta nyt tahdoin jotain ihan erilaista mitä sieltä kaapeista löytyy. Katselin tasoa joka meillä on olohuoneessa ja katseeni osui riihimäen lasipurkkeihin, jotka olin täyttänyt tuikkivilla, toisen vaaleanpunaisilla toisen valkoisilla. Sitten sain ajatuksen. Hain koristehiekkaa, nauhaa ja suuret tuikkivat. Ja tälläiset niistä sitten tuli: 

Ensin piti laittaa molempiin valkoista koristehiekkaa, mutta en löytänyt kuin vähän eikä siitä riittänyt kuin toiseen, joten toiseen oli pakko laittaa mustaa. 

No ei tää nyt ollut mikään niin hieno ja kekseliäs tee se itse-juttu, mutta mä tein nää silti itse. ;)

Ihanaa viikonalkua kaikille!

Meidän välikausi

Monessa blogissa on esitelty välikausivaatteet varmaan jo tosi paljon aiemmin, mutta mä herään asiaan oikeestaan vasta nyt kun niitä on oikeesti alettu käyttämään kunnolla. Taita olla niin, että nyt kuuluisi esitellä jo talvenvarusteita. ;) Välikausivaatteet ovat olleet jo valmiina meillä pitkään, osa on jo esikoiselle hankittuja. Tällä viikolla ostin kyllä vielä kunnon hanskat ja töppöset neidille. 

 

Meillä on siis käytössä välikausivaatteina P O. Pin windfleece haalari koossa 68, jonka olen jo aikaisemminkin esitellyt. Sekä cirafin tähtihaalari koossa 56, joka on aika reilu kooltaan. Sekä myös on jo odottamassa Rasavil haalari koossa 62. Kaapista löytyy myös cirafin pinkki tähtihaalari koossa 68 sekä siskoltani tullut reiman haalari koossa 68. Itse siis en ole näistä haalareista ostanut kaksi, tuon sinisen tähtihaalarin ja sekin on ostettu alesta, jolloin haalarin hinta oli vain reilu 10 euroa. Windfleece haalari ostettiin lahjakortilla ja rasavil haalarin on ostanut neidin mamma, pinkin tähtihaalarin olen ostanut käytettynä kahdeksalla eurolla. Joten vaikka meillä on viisi haalaria rahaa emme ole suuria summia niihin laittaneet.

Pipona meillä enimmäkseen käytetään Me&i:n kissapipoa, jonka neiti sai kummitädiltään koossa 1 ja kaapissa odottaa koko 2, koska tää on tämän äidin ihan ehdoton lempparipipo. Lisäksi on alesta ostettu newbien neulepipo ja kypärämyssyjä. (Kaikkia näitä mitä meillä on käytössä ei löydy tällä kertaa kuvista.) Huiveja meillä on kaksi erilaista popilta ja sitten oma tekoisia huiveja iso kasa (niistä teen oman postauksen kun ehdin), joita myös silloin tällöin pidetään ihan vaan sen takia, ettei tarvitse vaihdella kaikkia vaatteita useaan kertaan päivässä kuolan vuoksi, joka kastelee aika hyvin vaatteet. Ulkoillessa ne suojaavat hyvin kaulaa kylmältä. Neulehanskoja on muutamat ja ne on P O.Pin, sekä äitiyspakkauksessa tulleet tumput ja Jonathan city rukkaset vaaleanpunaiset joissa valkoisia tähtiä, nämä ovat ainoat jotka pitävät vettä ja tuulta. Jalkaan on monia erivärisiä villasukkia sekä Jonathan city töppöset, nämä ovat myös vaaleanpunaiset valkoisilla tähdillä ja pitävät vettä ja tuulta. 

Lisäksi meiltä löytyy tarpeen tulleen fleecehaalari sekä villahaalari, jos tarvitaan lisää lämpöä haalarien alle. Myös tuota P O.Pin windfleece haalaria voi käyttää haalarien alla tuomaan lisää lämpöä ja se on tuntunutkin käytössä erittäin lämpimältä. Olen siihen haalariin ollut tosi tyytyväinen.

Miltäs meidän välikausi vaikuttaa? Haluatteko te vielä lukea näistä meidän vaatteista vai joko kyllästyttää vai haluatteko kenties nähdä vieläkin tarkemmin neidin vaatekaapin kätköihin. Mitä toivotte, että saisitte täältä lukea, antakaapa postausehdotuksia?!?

PO.P up store

Käytiin siskon kanssa torstaina PO.Pin PO.P up storessa skanssissa, jossa kaikki oli puoleen hintaan osa jopa -70%. Löysin Olivialle hupparin, sellaista olen kaivannut, että voisi laittaa automatkoille kun vielä on sen verran lämmin laittaa haalari autoon neidille. Olivialle tulee todella helposti kuuma autokaukalossa ja tykkään pukea hänelle siksi jonkun neuletakin tai muun vastaavan ja peitto suojaamaan muuten siihen päälle siksi aikaa kun kävellään sisältä autoon ja autosta taas sisätiloihin. Näin vältytään turhilta raivareilta joita kuumuus aiheuttaa. Tämä huppari on ihana siitä, että siitä saa tarvittaessa hupun irrotettua pois neppareilla. Tämä on kokoa 68. Neiti käyttää edelleen osasta vaatteita kokoa 56, mutta suurimmaksi osaksi ollaan siirrytty kokoon 62.

Lisäksi löysin vaaleanpunaiset sukkikset, nämä meillä onkin ollut jo aiemmin koossa 50/56 ja nyt ostin kokoa suurempana. Sukkikset ovat ihanan paksut ja hyvän malliset neidin jalkoihin. Ostettiin myös samalla parit sukat. Olen ollut tosi tyytyväinen popin sukkiin, ne pysyvät oikeastikin jalassa. 

Lisäksi löysin ihanan velourmekon jouluksi koossa 68. Mekossa on pieniä tähtiä.

Skanssissa oli myös samaan aikaan Luhdan tehtaanmyymälän hintaralli, josta löysin itselleni talvitakin edullisesti. Voin postata siitä kunhan vaan olen saanut otettua kuvan niin että se on päälläni.

Turvallisin

Neidillä on yksi ylitse muiden oleva kissa, se turvallisin lelu. Ilman sitä uni ei maistu. Kissa osaa myös lohduttaa ja antaa turvaa kun sitä tarvitaan. Tätä kissaa ei todellakaan saa unohtaa tai hukata. 

Pienen pienet sormet puristavat pehmeää kissaa. Kädet puristavat kissan vahvasti kainaloon. Pikkuinen nenä nuuhkuttaa sitä tuttua kissan tuoksua. Pikkuiset silmät loistaa enemmän kuin aurinko nähdessään kissan. Kissa on se turvallisin äidin ja isin jälkeen sekä samaan aikaan äidin ja isin kanssa.

Nukutaan sitten päiväunia sisällä tai ulkona, yöunia tai torkkuja sylissä on kissan oltava vierellä. 

Olen ajatellut ostaa toisen kissan, varmuudeksi hätätilanteita varten. Onneksi kissa on hyvin kuivuvaa sorttia, jos aamulla heittää pesukoneeseen se ehtii jo päiväunille kainaloon. Testattu on meinaan sekin. Mutta mitä jos tämä hukkuu, kotona olisi oltava toinen samanlainen jotta mitään suurta katastrofia ei ehtisi syntymää. Meidän kissa on teddykompanietin diinglisar sarjan kissa.

Tämän sarjan kissoja neidiltä löytyykin jo monta. Tosin sitä ihanaa isoa 120cm korkeaa kissaa ei ole. Sellanen olis aika ihana sänkyyn unikaveriksi. ;) 

Onko teillä muiden lapsilla jotain turvalelua mitä ilman ei voida olla?