Meren aalloilla

Oltiin Olivian kanssa viikonloppuna laivalla, Olivian mummin, kummin ja kummin miehen kanssa. Laivalla nautittiin kiireettömyydestä, hyvistä ruuasta ja seurasta. Joitakin ostoksiakin tehtiin. Itse melkein ostin conversen kengät, mutta sitten kuitenkaan en osannut päättää haluanko ne oikeesti vai en, niin jätin ostamatta. Tosin oonhan mä niitä jo kauan halunnut. Mutta ajattelin et olisko kuitenkin sellaset kengät syksyyn paremmat jotka pitäis vähän vettäkin. No, joo tää ei nyt taas liittynyt mitenkään enää otsikon aiheeseen. ;) 

Meillä oli perhehytti käytössä, johon luulin saavani lastenvaunut ovesta sisään työntämällä, mutta eipä onnistunutkaan, vaan ne piti joka laittaa kasaan. Vaunut olivat kyllä tarpeelliset matkalla, sillä neiti nukkui yönsä niissä ja muutenkin helpompi saada välillä nukkumaan unia niissä. Lisäksi meillä oli mukana manduca. Laivan infosta meitä neuvottiin seuraavalla kerralla varaamaan invahytti, jotta vaunut saa työnnettyä suoraan hyttiin. Pistettiin tämä neuvo korvan taakse, tosin en tiedä ollaanko taas hetkeen menossa laivalle, kun ei kuitenkaan nyt kauhean usein laivailla.

 

Aamupäivällä Ruotsin puolella sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin kannellakin käymiseen. 

Itse en siis ostanut itselleni mitään, no joo pari karkkia tietty. Mutta Olivia sai sitten Lundmyrin sukkikset ja Anne Geddesin nuken. Nukke on alkaen 18 kuukautta oleville, mutta Olivia saa vauvaansa pitää kun aikuiset katselee ettei mitään mene suuhun vauvasta. Niin aurinkoisella hymyllä pikkuäiti omaa nukkeaan halailikin jo.

Minusta tämä nukke oli aivan valloittavan ihana. Olihan Olivialle jo nyt pakko ensimmäinen ihan oikea nukkea ostaa. ;) Minusta on hauskaa kun tämä pieni nukke nukkuu samassa asennossa jossa meidän pikku neiti tykkäsi ihan vauvana sylissä nukkua.

 

Illalla lähestyessämme Turkua, sää olikin jo vähän viileämpi, mutta tarvi sitä nyt vähän vielä käydä kannella katsomassa. Olivia pääsi kummitädin turvalliseen syliin. On muuten kaunis saaristo, taas kerran oli ihana katsella niitä kauniita taloja. Kunpa niitä pääsisi merelle ihastelemaan ilman laivareissua. Tosin enpä taitaisi mihinkään ihan pikkuiseen purkkiin uskaltaa mennä seilailemaan.

Sinua emme unohda

Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Emme me kyllä unohda lastamme muinakaan päivinä. Hän on joka päivä läsnä ajatuksissamme, sydämessämme.

Tänään aiotaan pikkusiskon kanssa mennä viemään haudalle kynttilä rakkaalle isoveljelle. 

Sekä kotona sytytämme kynttilän esikoisen kuvan viereen. Niin kuin monena muunakin päivänä teemme. Ja vaikka se kynttilä ei aina palaisikaan silti hän on mielessämme. Ei kulu päivääkään etten muistelisi esikoistani, rakasta poikaani.

Meidän suosikki kutsut!

Eilen järjestin ystävilleni Me&i:n kutsut. Ilokseni sain huomata, että moni pääsi paikalle. Iso kiitos, että tulitte! 

Jos kukaan ei nyt vielä oo huomannut niin meidän perheessä tai no oikeestaan tää äiti ja tytär on hurahtanut täysin myös me&i:n vaatteisiin. Ihania kuoseja, värejä, materiaaleja ja laadukkaita vaatteita. Oman vaatekaapin vaatteet suurimmaksi osaksi on juurikin näitä vaatteita, tyttäreltä löytyy sitten muitakin. Mutta koska itse en enää pitkiin aikoihin ole jaksanut kierrellä kaupoissa etsimässä itselleni kivoja vaatteita, niin tämä on kerrassaan mukavaa kun saa omalla tai kaverin sohvalla shoppailla itselleen käyttövaatteet, joista suurin osa menee kyllä juhlissakin. 

Mulla oli eilen oikein mahtavat ja superhyvät kutsut sillä, meillä meni rikki tähtimyynnin taso. Mä oon niin innoissani tästä vieläkin. :D Mä oon ennen vaan haaveillut ja miettinyt et olis siistiä jos joskus sais oikeesti molemmat emännänlahjatasot itselleen ja nyt mulle kävi niin. :) Valitsin ykköstasolta tyynynpäällisen ja kakkostasolta paidan. Emännänlahjoja voi käydä kurkistamassa täältä. Lisäksi tällä kaudella on tullut uutuutena emännälle, että saa valita 1-3 tuotetta -20%. Minä sain siis tällä kertaa valita kolme tuotetta, mulle olis sieltä tulossa penguin top, magig draped dress ja boatneck heart knit. Ja ne jotka haluu tietää et minkä näkösiä nää on niin käykää kurkkaamassa Me&i:n sivuilla. Lisäksi mun tilaukseen lähti myös uutuuksissa ollut velourhame.

Sain myyjältäni vielä ihanan servettipaketin. Nyt on neidin yksivuotissynttäreille servetit valmiina. :) 

Niin ja jos jollain ei ole myyjää täällä Salon seudulla, niin ottakaa yhteyttä muhun sähköpostin kautta, joka löytyy tuolta sivupaneelista, niin mä voin antaa mun myyjän yhteystiedot. Sillä meillä käyvä Miia on ihan tosi ihana!

Oothan tässä vielä huomenna

Tänään tulee minulle ja rakkaalle miehelleni täyteen seitsemän yhteistä vuotta. Enkä ole päivääkään katunut sitä, että tämän minulle maailman rakkaimman miehen sain vierelleni tähän elämään. Ollaan koettu paljon yhdessä ja päivä päivältä tultu vahvemmaksi pariksi. Voin jo nyt kuvitella miten yhdessä vanhoina kiikkustuolissa kiikutaan, jos meille suodaan elämää niin pitkäksi ajaksi. 

Haaveilin aina lapsena ihanasta miehestä jonka kanssa perustan perheen ja nyt voin todeta, että se haave todella on toteutunut. Olemme kokeneet yhdessä niin paljon, niin hyvää kuin pahaakin. Ja kaikesta olemme selvinneet yhdessä. Oman lapsen kuoleman jälkeen en osaa kuvitella, että meidän väliin voisi tulla mitään mistä emme yhdessä selviäisi. Eletään päivä kerrallaan eteenpäin ja nautitaan toistemme rakkaudesta ja siitä että me ollaan just me. <3

Mukit joilla on tarina

Olin koko kesän puhunut että haluan päästä käymään arabian museossa katsomassa muumimukeja. Mutta ei vain saatu aikaiseksi lähteä sinne tai sitten oli niin paljon kaikkea muuta niin ei sinne lähdetty. Nyt sunnuntai aamuna rakas mieheni kysyi, että lähdettäisiinkö sinne. No tottakai olin heti lähdössä ja näyttelyhän oli silloin viimeistä päivää. Nyt on tämä tyttö onnellinen koska hän nähnyt livenä kaikki mukit, nekin joita tuskin koskaan omaan kokoelmaani saan. 

Ihanat isot "kupit" toivottivat tervetulleiksi alakerrassa.

Ja ylhäällä kuva jossa luki näyttelyn nimi eli se mukit joilla on tarina - muumit. 

 Me tytöt päästiin samaan kuvaan sen kalleimman mukin kanssa eli fazerin. :) 

Sekä näytin Olivialle muumipeikko unelmoi mukia, josta me tytöt saadaan vaan unelmoida. 

 

Ihana näyttely, oli kyllä käymisen arvoinen muumimukikeräilijälle. Sieltä sai mukaansa vielä esitteen josta voi rastittaa oman kokoelman. Laskin ettei minulta puutu tähän saakka tulleista mukeista kuin 14. Mutta nekin kaikki ovat niitä kaikista kalliimpia, joten enpä usko että mun vitriiniin koskaan eksyvät. Olivia sai kanssa oman keräilyluettelon, josta voidaan rastittaa hänen oma ensimmäinen muumimukinsa. Isi osti Olivialle kesämukin ja taitaa äiti antaa yhden tove 100 vuotisjuhlamukin tyttärelleen.

Lapsimessuilua

Me oltiin lauantaina käymässä babyboom kids messuilla. Mä ja Olivia, lähdettiin sinne mun siskon, hänen miehensä ja mun serkun kanssa. Tyttö sai jakamattoman huomion aikuisilta ja tää äiti sai rauhassa tutustua messujen antiin ja tehdä ihania messulöytöjä. Kiitos messuseurasta! 

Minähän voitin kaksi vapaalippua messuille silverjunglelta, iso kiitos! Joten enää ei tarvinnut miettiä lähteäkö vai eikö messuille! Toki olin jo aikaisemmin päättänyt että me mennään sinne, kun messut järjestetään tässä lähellä niin eihän niitä voi jättää väliin. :) 

Messuilla oli paljon ihania näytteilleasettajia, mutta olisin ehkä itse vielä kaivannut lisää joitakin tiettyjä, jotka joskus aikaisempina vuosina siellä ovat olleet, kun oon messuilla ennen käynyt. Mutta onneksi oli kuitenkin ihan tarpeeksi paljon ihania kojuja kuitenkin. Ja kassi täynnä luettavaa ja ostoksia kotiin lähdettiin.

Messulöytöinä tällä kertaa meidän kotiin muutti kaksi aivan ihanaa silverjunglen paitaa, koossa 74/80, hetken aikaa odotetaan et pääsee käyttöön, mutta ei niin ihania voinut jättää sinne. 

Maxomorran leggaritkin löytyi. Olivat niin edulliset, ettei niitä sinne voinut jättää. Ja meillä aika paljon käytetään legginsejä ainakin vielä kun on niin lämpöiset ilmat ja meidän neidillä on aina kuuma ja talvellahan näitä voi käyttää sukkahousujen kanssa. 

Sekä skiphopin pöllötalutusreppu. Oli niin edullinen, että ostin vaikka en ole varma tarvitaanko neidin kanssa sitä, riippuu paljon minkälainen hän on liikkumaan, vikkelä vai hidas vai normaali. ;D Niin ja jos ei talutusreppuna tarvita niin sen hihnan saa siitä pois ja käy ihan tavallisesta repusta.

Oliko teistä joku käymässä messuilla lauantaina tai sunnuntaina? 

Syksyn piristys

Ei enää syksyn sateet haittaa tai masenna mieltä. 

Sillä mä ostin jotain mikä piristää silloin. 

Nimittäin crocsin keltaiset saappaat. 

Vitsit mä tykkään näistä! 

Mä voisin aurinkoisena syksypäivänäkin laittaa kumpparit jalkaan, 

niin kivat ne on!

Kun ei voi olla mukana niin monetkaan ei muista

Kun ei voi olla mukana niin monetkaan ei muista, sitä että minulla tosiaan on kaksi lasta. Kun taas osa muistaa. Miten se lämmittääkään sydäntä kun Oliver muistetaan. Minun rakas poikani. Tänään minulta kysyttiin onko sisarukset samannäköisiä. Voi miten minulle tuli niin ihana olo, ihanaa että esikoiseni on joillekkin tärkeä ja he muistavat hänen lyhyen elämänsä. Ja ennenkaikkea uskaltaa ottaa Oliverin esille ilman, että minä taas ensin otan puheeksi. Minulle tuli tästä niin hyvä mieli pitkäksi aikaa, ettei varmasti tämä ihana kysyjäkään ymmärrä. <3

Mutta sitten se puoli kun ei muisteta, sitä että olen kahden lapsen äiti. No onhan se vaikeaa muistaa ja joidenkin käsittää, kun kuljen niin, että vain toinen on mukana. Yksi päivä kävin kaupassa, ostin ruusuja. Tuttava tulee ja sanoo jaahas sitä ostetaan oikeen kukkia. Vastaan siihen, että haudalle vien ja tuttavan ilme vakavoituu. Niin taas menin pahoittamaan toisen mielen, kun poikani tuli esille. Mutta tottahan se on että kukkia aika usesti ostan nykyään, mutta melkeinpä aina ne menee haudalle ei kotiin. Joskus jaan ruusut pojalle ja tytölle puoliksi, sitten on kotonakin kukkia. 

Myös se on ikävää kun olen halunnut olla avoin pojastani ja koska olen aloittanut tyttäreni kanssa käymään perhekerhossa, tulee siellä usein vastaan ihmisiä joita en entuudestaan tunne. Kun lapsista aletaan puhua, haluan olla avoin ettei tyttäreni ole esikoiseni vaan minulla on myös poika. Välillä on myös tarve saada asia esille. Koska tyttäreni on hyvin helppo lapsi, tyytyväinen syö, nukkuu ja leikkii ja naureskelee, haluan tuoda esille välillä sen ettei elämäni suinkaan ole silti mitään ruusuilla tanssimista. Olen vieläkin ajoittain henkisesti hyvin rikki ja väsynyt vaikka vauvan takia en väsynyt olekaan. Se väsymys ei vain näy niin hyvin päällepäin, koska normaalisti ollessani ihmisten ilmoilla hymyilen ja olen hyvällä tuulella. Mutta se raskas möykky joka puristaa tuossa rinnan alla, se välillä kyllä väsyttää. Onneksi se möykky on paljon pienempi kuin viime vuonna, mutta ei se silti ole vielä hävinnyt. Jospa jonain päivänä sekin möykky katoaa ja jäljelle jää vain suunnaton ikävä ja kaipaus. 

Mutta on meillä siis kaikki hyvin ja olen onnellinen, mutta samalla myös surullinen. Tunnetta on vaikea sanoiksi kuvata. Mutta vaikka minut näkee hyväntuulisena ja nauravaisena ja pystyn pojastani puhumaan ilman kyyneliä, jopa hymyilevillä kasvoilla ei se silti tarkoita, että olisin hyväksynyt lapseni kuoleman tai että olisin asian unohtanut. Olen oppinut hyväksymään sen, että oli meidän kohtalomme menettää rakas lapsemme, mutten koskaan varmastikaan silti hyväksy hänen kuolemaansa. Mutta niin se vain on, että oman lapsenkin kuoleman jälkeen on elämää jatkettava eteenpäin, vaikka se ei aina niin huvittaisi. Mutta omankin lapsen kuolemasta voi selviytyä ja jopa niin ettei ole turhan katkera omalle kohtalolleen. Toivottavasti ymmärrätte mitä olen tässä kirjoituksessa yrittänyt sanoa.