tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Alkuvuodesta olin hyvin hyvin onnellinen. Odotimme esikoistamme ja ensimmäinen kolmannes ohitettiin onnellisesti tammikuussa. Ajattelimme mieheni kanssa tästä vuodesta tulevan onnellisin vuosi. 




Helmikuussa aloitin karusellikodissa bloggaamisen ja vanha blogi sai hiljentyä. Kevät menikin vauvajuttujen hankinnoissa ja onnellisessa odotuksessa. 


Kunnes saapui kesäkuu ja mustaa mustempikin loppuvuosi alkoi. Kesäkuussa synnytin esikoisemme, hän syntyi kuolleena hapenpuutteeseen. Koko kesä meni harmaan verhon alla. Kesästä en juurikaan muista mitään. 

Kiitos teille kaikki rakkaat ystävät jotka ootte olleet mun tukena, en ole teitä muistanut kiittää. Ystävistäni tiedän nyt, ketkä ovat todellisia ystäviäni, ne jotka lapsemme kuoleman jälkeen eivät unohtaneet meitä vaan uskalsivat olla lähellämme. <3

  
Tutustuin uuteen aivan ihanaan ihmiseen ja meistä tuli hyvät ystävät. Ilman uutta ihanaa ystävääni, jolta saan vertaistukea olisi loppuvuosi ollut varmasti vieläkin hankalampi. Kiitos ystävyydestäsi. <3


Olen saanut uusia lukijoita matkalleni mukaan, lämpimästi tervetuloa teille kaikille, toivottavasti jaksatte kulkea mukanani ensi vuonnakin. 


Äitiysloman jälkeen palasin töihin, mutta meninkin päiväkotiin, enkä jatkanut perhepäivähoitajana. Työ auttoi saamaan paremmin arjesta kiinni, mutta raskasta se oli. Olin koko syksyn hyvin väsynyt. Joulukuu kun koitti, menin kaatumaan käteni päälle. Oikean käden ranne murtui pahasti, joka nyt on ennen joulua leikattu. Joulu oli haikean surullinen, jotakin hyvin rakasta puuttui. 


Voisin sanoa, että vuosi 2013 ei ollut mielestäni hyvä vuosi ja toivonkin, että ensivuodesta tulisi parempi ja valoisampi. 



Lähetän rakkaalle esikoiselleni sinne pilvenreunalle paljon suukkoja ja haleja. Äiti ei sinua unohda vaikka vuosi vaihtuukin. Sama suru, ikävä ja kaipaus ja rakkaus sinua, enkelipoikaani, kohtaan kulkee sydämessäni. Koskaan en unohda sinua lapseni. <3

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2014 kaikille!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Menikö se joulu jo?!?

Tänä vuonna tuntui siltä, että  joulu meni ohi ennen kuin huomasikaan sitä kunnolla. Johtui varmaan siitä, että tänä vuonna joulu oli hyvin erilainen kuin ennen. Yleensä teen itse joulusiivouksen ja ruuat. Mutta tänä vuonna mieheni ja hänen siskonsa tekivät joulusiivouksen ja mieheni teki sitten aattoaamuna ruokia. Kyllä vaan alkaa jo ahdistamaan kun ei oikein mitään pysty tekemään ja olen kuitenkin tottunut siihen, että saan itse kaikenlaisia asioita touhuta. Vielä juuri ennen joulua jouduin leikkaukseen tämän käteni kanssa, nyt sitten oikeassa ranteessa on ruuveja ja metallia. Että pitikin kaatua niin pahasti. Jos leikkausta ei olisi tehty en olisi enää koskaan oikeaa rannettani suoraksi saanut. 



Joulu sujui siis aika rauhallisesti, koska minä en pystynyt hössöttämään mitään turhaa. Joulu oli myöskin hyvin musta ja surullisen haikea. Aaton aloitimme käymällä Oliverin haudalla. Iso itkuhan sitä aamusta tuli niin kamala ikävä sitä ihanaa pientä rakasta poikaani. <3 




Ostin omaan joulukuuseen ja Oliverin haudalle lyhtyyn baby´s first chrstmas 2013 pallot. Minä olen jo aikoja sitten päättänyt, että jos joskus saan lapsia haluan omaan kuuseen vauvan ensimmäinen joulupallot. 



Aamupäivä menikin siinä ruuanlaitossa ja joulurauhan julistuksen katsomisessa. Syötiin hyvin hyvää jouluruokaa, jota riitti. Hetki vain oleskelua ja tv:n katsomista. Mieheni perhettä oli meillä syömässä aattona. Illansuussa lähdettiin tekemään hautausmaa kierroksia järkyttävässä vesisateessa. Oliverin haudallakin kävimme uudestaan, ainut paikka jossa jouluna tunsi olevan oman lapsensa lähellä. Oli ihanaa nähdä, että Oliveria oli jouluna käynyt moni muukin muistamassa kynttilöin. Ainut miinuspuoli oli se kamala sade ja tuuli, joten kynttilät eivät millään tahtoneet jaksaa palaa. Illalla menimme vielä mieheni isovanhemmille kahville. Sieltä sitten vielä mun isovanhempien haudalle ja Oliverin haudan kautta kotiin. Taas sai nimittäin sytytellä kynttilöitä uudestaan. Joulupäivänä käytiin mun isän luona ja tapanina äidin luona. Perjantaina arki taas koitti ja joulu on vissiin vietetty tältä vuodelta. Paljon sain lahjoja, olin siis ollut hurjan kiltti, kaikki olivat tosin tarpeellisia. Tai en mä niistä suklaista tiiä, oliko niin tarpeellisia.

Toivon mukaan saan pian käteni kuntoon ja voin taas käyttää järkkäriä. Tolla pikkukameralla tulee vaan niin äärettömän rumia ja sohjoisia kuvia. Koittakaa pystyä katsomaan näitä kuvia vielä hetken.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää ja rauhallista joulua ihan jokaiselle!


tiistai 17. joulukuuta 2013

Haaste

Sain haasteen vekaroiden valtakunnan Venlalta ja yritän nyt saada tehtyä tän näin vasemmalla kädellä yksikätisesti. :)

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta: 

1. Olen 27-vuotias
2. Olen äiti enkelipojalle
3. Asun omakotitalossa, rakkaan avomieheni kanssa
4. Meillä on 2 kissaa
5. Olen ammatiltani lastenohjaaja
6. Rakastan hiihtämistä, kumpa vain olisi lunta ja kunnon latumaastot
7. Olen sisko, isosiskolle ja pikkuveljelle
8. Olen kummitäti, kahdelle ihanalle kummilapselle
9. Rakastan joulunaikaa (vaikka tänä vuonna en olekaan oikein jaksanut innostua)
10. Haluaisin joskus ison, vaalean kodin, jossa kaikki asiat on suunniteltu niin, että asiat on helppo tehdä ja on avaraa ja valoisaa
11. Haluaisin olla joskus äiti elävällekkin lapselle

Kysymyksiin vastaukset:
1.Kuinka isosta perheestä haaveilet? Olen aina haaveillut nelihenkisestä perheestä, mutta kesän jälkeen ehkä viisihenkinen perhe on tullut haaveeksi. Haaveena olisi siis kaksi elävää lasta lisää perheeseen.

2.Unelma ammattisi? Perhepäivähoitaja tai sitten lastenvaatemyyjä

3.Onko sinulla lemmikkejä? Kaksi kissaa

4.Millainen olisi unelmien kotisi? Avara, valoisa, vaalea ja käytännöllinen

5.Missä tapasit nykyisen kumppanisi? Ollaan ekaa kertaa tavattu samassa työpaikassa

6. Onko sinulla harrastuksia? Tällä hetkellä ei oikeen oo mitään säännöllisiä harrastuksia

7. Makeaa vai suolaista? Riippuu kumpaa tekee mieli

8. Lempi joulu laulusi? Tulkoon joulu ja monta muuta

9. Kumpi teillä tekee enemmän kotitöitä? Tällä hetkellä ainakin mies, koska itse en pysty tekemään juurikaan mitään. Mutta muuten ehkä minä, vaikka molemmat tekee kyllä aika hyvin kaikkea

10. Lempi vuodenaika? Talvi, kun on oikeesti lunta ja pakkasta

11. Mitä pelkäät?
Yksinjäämistä...(en yksin olemista vaan sitä, että ei oliskaan omaa perhettä ympärillä)

En nyt tällä kertaa haasta ketään, koska tiiän et kakilla on joulukiireitä. Mutta jokainen joka haluaa niin voi ottaa haasteen itselleen tästä ja vastata Venlan laittamiin kysymyksiin.

 

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukortit

Mulla oli tänä vuonna aikomus tehdä kortit tosi ajoissa. Mutta miten siinä taas kävikin niin, että viimiset oli tänään vasta valmiit. Mähän olin suunnitellut, että teen ne kaikki viime viikon sunnuntaina kun mulla ei oo mitään. Ja kun tän käteni menin murtamaan niin ne sitten vähän jäi. Tein niitä pikku hiljaa tässä valmiiksi, kun ei tolla vasemmalla kädellä jaksa niin hirveesti yhteen putkeen tehdä. Ja mies oli tietty tosi iloinen kun sai kunnian kirjoittaa kaikki osoitteet. Mä kun en vasemmalla pysty kirjoittaa yhtään mitään mistä sais selvää muutkin ihmiset. Mutta nyt ne on onnistuneesti palautettukin jo. 38 postimerkkiä tuli tänä vuonna ostettua. Toivottavasti en kovin monen korttia unohtanut.


Kuvien laatu tulee hetken olee tällänen huonompi, sillä mä en pysty ottaa järkkäril kuvia, joten on pakko tyytyä pikku kameraan.

Hyvää alkavaa viikonloppua! Toivottavasti teillä kaikilla on sähköt tai ainakin pian tulee takaisin eikä oo mitään suurempia Seija-myrsky vahinkoja. Meillä oli kymmenisen tuntia sähköt pois, nyt näyttää siltä että ne olis pysyvästi tulleet takaisin. 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Puoli vuotta

Tänään tulee kuluneeksi puoli vuotta Oliverin syntymästä. 
Aika on ollut toisaalta pitkä, mutta toisaalta hyvin lyhyt. Tuntuu pitkältä, aivan liian pitkältä ajalta, kun sain pitää ensimmäisen ja viimeisen kerran lämmintä maailman suloisinta nyyttiä sylissäni. Voi miten ihana ja rakas lapseni olikaan ja onhan hän edelleenkin, mutta sylissäni häntä en enää saa pitää. Nyt viime päivinä mieleeni on tupsahdellut välähdyksinä synnytyspäivän kokemuksia. Voi kunpa kukaan ei joutuisi kokemaan tätä raskasta matkaa ja menettämään omaa lastaan. 
Lyhyeltä toisaaltaan tuntuu aika siinä mielessä, että puoli vuotta on mennyt ja mielestäni kesääkään ei tänä vuonna ole ollut. Syksyäkään en ehtinyt niin huomaamaan ja nyt on jo talvi ja joulukin kohta. Niin se aika kuluu eteenpäin vaikka sitä ei aina itse edes huomaa. Suru ja ikävä muuttaa muotoaan. Mutta eivät ne kokonaan ole minnekkään kadonneet. Edelleen välillä itku ja suru valtaa mielen ja valtava ikävä puristaa sydämessä. 

Voi että, kuinka paljon tämä äiti rakastaakaan omaa taivaanprinssiään. Äidillä ja isillä on kova ikävä sinua Oliver. <3


Kaikki maailmatkaan
Meitä ei vois koskaan
Erottaa toisistaan
Valovuodetkaan (koskaan)
Sä laulat mun korvaan
Pohjoistuuli kuiskuttaa
Mua seuraat päivin, öin
Enemmän sua ikävöin
Varjosi luoksein jäi

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Jos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisin
Kuinka tärkee mulle on
Tää ystävyys loppumaton
Varjosi luoksein jäi
Varjosi luoksein jäi

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Osa susta säilyy täällä
Vaikka ootkin niin etäällä
Etsin sua ja suljen silmät kii
Ja siinä eessäin oot

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin.

<3 

 

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää!!!

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Me lähdemme viettämään itsenäisyyspäivää siskon ruokapatojen ääreen. Meillä on viimeiset kuusi vuotta ollut tapana. että minä olen tehnyt itsenäisyyspäivän ruuat meille. Mutta tännä vuonna päätettiin, että ollaan väillä siskon luona. Se olikin hyvä päätös, sillä itse en ruokaa juuri  ainakaan viiteen viikkoon tee tai mitään muutakaan, sillä oikea käteni on kipsissä. Menin sitten kaatumaan tuolla liukkailla jäillä ja sain oikean käden ranteen luun poikki. Joten tää bloggailukin on hieman hankalaa, ainakin vielä kun en oikein hallitse pelkästään vasemmalla kädellä kirjoittamista sekä kuvia en nyt juuri saa itse otettua. Joten saa nähdä kuinka hiljaisena tämä blogi edelleen jatkuu. 

Muistakaahan olla varovaisia ja viettäkää rauhallinen itsenäisyyspäivä!